Pyhittäjä-äiti Matrona

Pyhä Matrona, joka syntyi keisari Markinianoksen hallitusaikana (450–457), oli kotoisin Pamfylian Pergestä Vähän-Aasian eteläosasta. Hyvin nuorena hänet annettiin vaimoksi menestyvälle Dometianos-nimiselle nuorukaiselle. Perheeseen syntyi tytär Teodote. Matrona oli hyvin harras, ja jumalalliset asiat täyttivät hänen mielensä.

Konstantinopoli monine kirkkoineen ja pyhäinjäännöksineen kiehtoi Matronaa, ja hän tahtoi päästä käymään siellä. Dometianos lähti hänen mukaansa. Seurueessa oli myös Matronan uskottu ystävä hurskas nainen nimeltään Eugenia, joka ainoana tiesi tämän salaisesta toiveesta saada omistautua kokonaan Jumalalle. Yhdessä Eugenian kanssa tuolloin vasta 15-vuotias Matrona kiersi Konstantinopolin kirkoissa ja osallistui kokoöisiin jumalanpalveluksiin. Dometianos alkoi kuitenkin suhtautua epäluuloisesti Matronan öisiin poissaoloihin. Niinpä hän kielsi Matronaa enää lähtemästä ulos. Matrona murehti tätä kovasti. Vaivoin hän sai mieheltään luvan osallistua yhdessä Eugenian kanssa kokoöiseen palvelukseen Pyhien apostolien kirkossa. Mukana oli myös nunna Susanna, joka oli nuoresta lähtien viettänyt neitseellistä, Jumalalle omistettua elämää kirkon yhteydessä.

Palveluksen jälkeen Matrona uskoi hengellisille ystävilleen, että hän tahtoisi itsekin ryhtyä nunnaksi. ”Miten aioit siinä tapauksessa järjestää tyttäresi elämän?” kysyi Eugenia. ”Annan hänet tänne Susannan hoiviin”, tämä vastasi.

Yöllä Matrona näki unta, että hänen miehensä etsi häntä, mutta hän oli turvassa miesluostariin kätkeytyneenä. Tästä hän käsitti, että hänen oli pukeuduttava mieheksi ja mentävä munkkiluostariin. Niinpä hän Babylas-nimisenä eunukkina esiintyen meni vanhus Bassianoksen (10.10.) luostariin. Siellä hän kunnostautui kaikissa askeettisissa kilvoituksissa niin, että muut munkit ihmettelivät. Nöyrästi hän totteli igumenia ja veljiä ja palveli eri tehtävissä. Kerran puutarhatöissä eräs munkki kiinnitti huomiota siihen, että hänellä oli entisen elämänsä muistona reiät korvissa. Matrona joutui sepittämään tarinan rakastavasta äidistä, joka tahtoi koristella hänet korvarenkailla, vaikka hän olikin poika.

Matrona eli luostarissa joitakin vuosia. Lopulta Jumala kuitenkin paljasti unessa igumenille ja eräälle toiselle munkille, että veli Babylas olikin nainen. Aamulla Bassianos kutsui Matronan luokseen ja kysyi häneltä ankarasti, kuinka hän oli naisena uskaltautunut miesluostariin. Matrona kertoi hänelle tarinansa. Se sai igumenin leppymään ja lähettäessään hänet pois luostarista hän samalla pyysi häntä pysymään uskollisena luostarikutsumukselleen elämänsä loppuun asti. Matrona meni heti nunna Susannan luo, jolta sai kuulla tyttärensä Teodoten kuolleen jo kauan sitten. Tämän jälkeen Matrona tunsi olevansa entistä vapaampi viettämään kilvoitteluelämää.

Dometianos oli koko ajan etsinyt vaimoaan eri luostareista ja oli jo saanut kuulla tämän olleen Bassianoksen luostarissa. Raivoissaan hän syytti nyt munkkeja, että he erottavat puolisot toisistaan. Munkit vastasivat, että heillä oli kyllä ollut joku eunukki Babylas, joka sitten oli lähtenyt pois ja sanonut menevänsä Jerusalemiin. Näin he yrittivät harhauttaa miehen pois Matronan jäljiltä. Igumeni huolestui kuitenkin, että Dometianos lopulta löytäisi Matronan. Kun hän keskusteli veljien kanssa kuinka suojella Matronaa, munkkidiakoni Markellos kertoi, että hänen sisarensa oli nunnana eräässä naisluostarissa Syyrian Emesassa (Homs). Niinpä Matrona päätettiin lähettää sinne.

Noihin aikoihin Syyriassa löydettiin pyhän Johannes Kastajan pää. Nunnatkin olivat mukana tapauksen johdosta järjestetyissä juhlallisuuksissa. Matrona kosketti pyhää päätä öljyyn kastetulla kankaalla. Kun hän sitten siveli samalla kankaalla erään sokean miehen silmiä, tämä sai näkönsä takaisin. Tieto ihmeestä levisi laajalle, ja Matronan mieskin sai kuulla siitä. Hän meni Syyriaan Matronan luostariin pyhiinvaeltajana ja pyysi saada siunauksen ihmeidentekijänunnalta. Kun Matronalle kuvattiin miestä, hän tajusi, että kyseessä oli Dometianos. Hän lähetti sanan, että tämä odottaisi luostarin ulkopuolella viikon ja sitten hän tulisi tätä tapaamaan. Tällä välin Matrona pakeni luostarista mukanaan vain leipää ja jouhimekkonsa ja suuntasi kulkunsa kohti Jerusalemia. Viikon turhaan odotellut Dometianos pääsi kuitenkin Matronan jäljille. Eksyttääkseen miehensä Matrona piiloutui rappeutuneeseen epäjumalien temppeliin Beirutissa. Pahat henget ahdistivat häntä siellä monin tavoin, mutta hän pysyi lujana. Jotkut pakananaiset viisaudestaan tunnetun papitar Sofronen johdolla kiinnostuivat hänen elämästään. Matrona opetti heille kristinuskoa, ja he ottivat kasteen.

Matrona tahtoi tavata hengellisen isänsä Bassianoksen ja näyn rohkaisemana uskaltautui lähtemään Konstantinopoliin. Bassianos antoi hänelle pienen rakennuksen keljaksi ja kutsui myös Beirutissa kristinuskoon kääntyneet naiset asumaan sinne hänen kanssaan. Myös monet Konstantinopolin naiset kävivät Matronan luona aina keisarinnaa myöten.

Matronan rukousten avulla eräs ylimysnainen parani vakavasta sairaudestaan. Kiitollisuutensa osoitukseksi hän lahjoitti Matronalle kauniin kartanon lähellä merta, johon hän voisi siirtää sisaristonsa. Nainen rakennutti paikalle vielä kirkonkin.

Kerran kaksi ylhäistä sisarusta poikkesi Matronan luostariin. Toinen heistä, Athanasia, innostui kaikesta siellä näkemästään, ja varsinkin Matronan persoona teki häneen suuren vaikutuksen. Hänessä syttyi halu ryhtyä itsekin nunnaksi. Matronan tavoin hänkin oli naimisissa ja joutui ensin taistelemaan itsensä vapaaksi avioliiton siteistä. Athanasia antoi suuren omaisuutensa luostarille. Matrona rakennutti lisää keljoja ja toisen kirkon luostarin alueelle ja lähetti loput rahat Jerusalemin köyhille naisluostareille. Athanasia eli luostarissa vielä viisitoista vuotta.

Matronan sisaristo kasvoi, ja koska hän alkoi olla jo varsin iäkäs, hän opetti usein sisaria, kuinka heidän piti elää hänen poismenonsa jälkeen. Vähän ennen kuolemaansa Matrona sai nähdä ihanan näyn. Hän oli suurenmoisen kauniissa puutarhassa erilaisten puiden ja lähteiden keskellä. Siellä oli joitakin naisia, joiden kasvot loistivat. He osoittivat hänelle taloa, jonka kauneutta ihmiskieli ei pysty kuvaamaan, ja sanoivat. ”Tämä talo on tarkoitettu sinulle asunnoksi.” Matrona ymmärsi, että hänen lähtönsä oli lähellä. Hän hyvästeli sisarensa ja antoi pian autuaan sielunsa Jumalan haltuun. Hän oli tuolloin satavuotias. Viisitoista vuotta hän oli elänyt maailmassa ja loput 85 vuotta viettänyt hengellisissä kilvoituksissa Jumalan kunniaksi.