Pyhittäjä-äiti Domnica, diakonissa ja igumenia

Pyhä Domnica (Domnina) syntyi 300-luvun puolivälin jälkeen Roomassa ja sai hyvän kristillisen kasvatuksen. Hän tahtoi omistaa koko elämänsä Vapahtajan seuraamiseen ja lähti salaa isänsä kodista. Ostiassa hän nousi laivaan, joka oli lähdössä Aleksandriaan, viisauden kehtona tunnettuun kaupunkiin.

Aleksandriassa Jumala johdatti Domnican asumaan neljän neidon kanssa, jotka elivät suljetussa linnoituksessa ja toimivat pakanallisen kultin papittarina. Domnica ei kertonut olevansa kristitty, vaan välitti evankeliumin henkeä asuinkumppaneilleen elämänsä esimerkillä ja viisailla mielipiteillä. Iltaisin hän vetäytyi yksinäisyyteen rukoilemaan heidän pelastuksensa puolesta.

Domnican rukouksiin vastattiin pian. Neidot päättivät hylätä epäjumalat, omaksua Domnican edustaman uskon ja antautua kokonaisvaltaisesti palvelemaan Kristusta. He pakenivat linnoituksesta ja suuntasivat kulkunsa Aleksandrian satamaan. Siellä he nousivat laivaan, joka oli lähdössä Konstantinopoliin. Merellä nousi kova myrsky, mutta se tyyntyi Domnican vuodattaessa veteen pyhitettyä öljyä.

Enkeli oli ilmoittanut heidän tulostaan Konstantinopolin patriarkalle Nektariokselle, joka oli laivan saapuessa odottamassa heitä muutamien pappiensa kanssa toivottaakseen neidot tervetulleiksi. Pyhä Domnica kertoi hänelle tarinansa ja esitteli seuralaisensa. Patriarkka kastoi heidät ja antoi heille nimiksi Dorotea, Euanthia, Nonna ja Timotea ja sijoitti heidät erääseen kaupungin luostariin.

Maine Domnican pyhästä elämästä ja viisautta säteilevästä opetuksesta levisi nopeasti pääkaupungissa. Monet sairaat ja riivaajahenkien ahdistamat tulivat hänen luokseen parantuakseen. Myös keisari Teodosios Suuri (379–395) kuuli hänestä ja tuli tervehtimään häntä yhdessä keisarinnan ja koko hovin kanssa. Tämän jälkeen vierailijoiden määrä kasvoi niin, ettei Domnicalle ja hänen oppilailleen jäänyt enää aikaa nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, jotka ovat syvällisen rukouselämän edellytys.

Domnica kuuli syrjäisestä paikasta, jota ihmiset kammosivat, koska siellä oli aikaisemmin toimitettu teloituksia. Hän pyysi patriarkka Nestoriosta luovuttamaan sen heille luostarin rakentamista varten. Patriarkka ei tahtonut ensin kuullakaan asiasta, mutta jonkin ajan kuluttua hän ymmärsi ajatuksen olevan Jumalan tahto. Patriarkka esitteli asian keisarille, joka alkoi heti rakennuttaa paikalle luostaria ja pyhälle Sakariaalle omistettua kappelia.

Luostari vihittiin tammikuun 24. päivänä vuonna 388. Patriarkka olisi tahtonut vihkimisen tapahtuvan kaksi päivää myöhemmin, mutta Domnica vaati ehdottomasti 24. päivää. Kävi ilmi, että Domnicalla oli ennalta näkemisen armolahja: areiolaisten aiheuttaman verilöylyn takia kaupunki oli sekasorron vallassa 26. päivänä, jolloin vihkimisestä ei olisi tullut mitään. Samassa yhteydessä Domnica itse vihittiin diakonissaksi ja hänet nimitettiin uuden luostarin igumeniaksi.

Parantumisia ja muita ihmeitä tapahtui edelleen Domnican vaikutuksesta. Opettaessaan hän myös profetoi tulevia tapahtumia. Jumala ilmoitti hänelle etukäteen keisari Teodosioksen kuolinajan ja sen jälkeen tapahtuvat onnettomuudet.

Kun Domnica sairastui ja tunsi elämänsä lähestyvän loppuaan, hän kutsui luokseen Dorotean ja uskoi tälle hengellisen laumansa kaitsemisen. Sitten hän kohotti kätensä palavaan rukoukseen luostarinsa ja Jumalan suojeleman pääkaupungin puolesta. Kun Domnica antoi sielunsa Jumalalle, paikkaa vavisutti maanjäristys. Nunnat pakenivat ulos ja näkivät taivaalla suuren joukon valkoisiin puettuja pyhittäjäisiä ja -äitejä saattamassa Domnicaa, joka oli koristettu morsiamen tavoin. Ylistyshymnien keskeltä kuului ääni: ”Näin pyhät kirkastetaan aikanaan.”