Pyhittäjä Agapit, palkattaparantaja Kiovan luolaluostarista

Pyhittäjä Agapit tuli Kiovan luolaluostariin 1000-luvulla kuultuaan sen perustajan pyhittäjä Antonin tekemistä parannusihmeistä. Sielunsa pelastusta etsien hän ryhtyi pyhittäjä Antonin oppilaaksi. Nähtyään, miten Antoni paransi sairaita antamalla heille omaa ruokaansa, hänkin alkoi auttaa sairaita. Agapit asui ensin luolassa lähellä pyhittäjä Antonia, mutta siirtyi sitten luostariin. Aina kun joku veljistä sairastui, Agapit jätti keljansa ja alkoi palvella sairasta rukoillen lakkaamatta Jumalaa parantamaan tämän. Sairauden jatkuessa hän pysyi potilaan luona ja rukoili entistä enemmän, kunnes Herra paransi sairaan. Näin Agapit sai Jumalalta parantamisen armolahjan ja veljestö alkoi kutsua häntä lääkäriksi.

Agapitin maine parantajana levisi Kiovan kaupunkiin ja herätti kateutta sikäläisessä armenialaisessa lääkärissä, joka alkoi panetella Agapitia. Lopulta hän Agapitin maineen tuhotakseen lähetti luostariin kuolemansairaan miehen annettuaan tälle vielä varmuuden vuoksi myrkkyä, jotta tämä kuolisi Agapitin edessä. Mutta autuas Agapit antoi kuolevalle luostarin kasvisruokaa ja paransi hänet.

Tšernigovissa tuolloin hallinnut ruhtinas Vladimir Monomah sairastui vakavasti, ja kun armenialainen lääkäri ei pystynyt auttamaan häntä, hän lähetti hakemaan luokseen Agapitin. ”Jos menen ruhtinaan luo, minun on mentävä kaikkien luo”, mietti Agapit. Hän päätti pysyä luostarissa, josta hän ei ollut koskaan poistunut. Agapit antoi ruhtinaan lähetille keittämiään yrttejä. Ruhtinas parani niitä syötyään ja kävi luostarissa kiittämässä Agapitia. Hieman myöhemmin ruhtinas lähetti erään pajarin mukana Agapitille maksuksi kultaa. Pyhä kieltäytyi ottamasta sitä vastaan sanoen, ettei hän itse parantanut ketään, vaan Kristus paransi. Pajarin hartaiden pyyntöjen taivuttamana hän kuitenkin päätyi lopulta ottamaan rahat, mutta vei ne välittömästi pois keljastaan, jätti ne oven ulkopuolelle ja pysytteli itse piilossa.

Monien askeettisten kilvoitusten jälkeen pyhittäjä Agapit sairastui. Armenialainen lääkäri tuli katsomaan häntä ja ilmoitti, että Agapitilla olisi elinaikaa jäljellä enää kolme päivää. Agapit kuitenkin vastasi, että hän eläisi vielä kolme kuukautta. Armenialainen pilkkasi häntä ja vannoi itse ryhtyvänsä munkiksi, jos Agapit eläisi niin pitkään. Samassa paikalle tuotiin Kiovasta mies, joka kärsi samasta vaivasta kuin Agapit. Pyhittäjä nousi heti Jumalan avulla vuoteeltaan. Hän otti yrttejä, joita hän nautti ravinnokseen päivittäin, ja näytettyään niitä armenialaiselle antoi ne sairaalle, joka parani. Itse hän eli vielä tasan kolme kuukautta ja antoi sitten henkensä rauhassa Herralle.

Jonkin ajan kuluttua pyhittäjä Agapit ilmestyi armenialaiselle lääkärille muistuttaen lupauksesta, jonka tämä oli antanut. Lääkäri liittyi ortodoksiseen kirkkoon, vihkiytyi munkiksi Kiovan luolaluostarissa ja vietti loppuelämänsä Jumalalle otollisessa kilvoituksessa.