Pyhät uusmarttyyrit Gabriel ja Kyrmidoles Kairolaiset

Uusmarttyyrit Gabriel ja Kyrmidoles (Kirmidol) elivät Kairossa, Egyptissä 1500-luvun alussa. He olivat sivistyneitä kristittyjä nuorukaisia, jotka työskentelivät virkamiehinä ja asuivat moskeijan vieressä. Eräät muslimit kadehtivat heitä ja heidän lahjojaan, ja nuorukaisten kristillinen usko ärsytti heitä. He menivät panettelemaan Gabrielia ja Kyrmidolesta emiiri Hair Mekille väittäen heidän heittävän roskansa ja likavetensä päin moskeijan muuria.

Emiiri uskoi syytöksiin ja haetutti Gabrielin ja Kyrmidoleksen paikalle. Kun he tulivat sisään, emiiri mieltyi heidän olemukseensa ja alkoi houkutella heitä kääntymään islamiin. Nuorukaiset vastasivat rohkeasti: ”Me olemme kristittyjä ja uskomme Herraamme Jeesukseen Kristukseen.” Nähdessään heidän horjumattomuutensa emiiri määräsi heidät tutkintavankeuteen. Sotilaat veivät heidät pois väkivalloin ikään kuin he olisivat olleet rikollisia solvaten ja lyöden heitä. Kun heidän uskoaan kysyttiin, he sanoivat vain: ”Me olemme kristittyjä ja uskomme Herraamme Jeesukseen Kristukseen.” Muslimit joutuivat raivon valtaan ja vaativat heitä tunnustamaan, että islam on totuus. Marttyyrit vastasivat pelottomasti: ”Emme kiellä uskoa, jonka olemme saaneet esi-isiltämme, vaan pysymme uskossamme horjumattomina loppuun saakka. Mitä teidän uskoonne tulee, me emme pidä sitä minään. Hylkäämme sen vääränä ja turhana.” Tuomarit uhkasivat heitä kidutuksilla ja kuolemalla, elleivät he luopuisi pilkastaan ja kääntyisi muslimeiksi.

Kyrmidoleksen äiti tuli paikalle tahtoen nähdä poikansa ja rohkaista häntä. Väki kävi myös hänen kimppuunsa repien hänen vaatteensa, hakaten häntä ja heittäen hänet ulos. Gabriel nousi seisomaan ja lausui: ”Te väärämieliset ja laittomat tuomarit! Te ette voi tehdä mitään erottaaksenne meidät Kristuksen uskosta. Omaisuus, kunnia, rakkaus vanhempiin, kidutukset, uhkailut ja minkäänlainen lupaamanne kuolema ei saa meitä luopumaan. Tässä on kaulamme, tehkää mitä haluatte ja tehkää se nopeasti.” Myös Kyrmidoles sanoi olevansa valmis kuolemaan. Silloin muuan muslimi raivostui niin, että puukotti Kyrmidolesta rintaan ja paiskasi hänet maahan. Toinen hyppi hänen rintansa päällä, ja Kyrmidoles jäi makaamaan puolikuolleena. Lopulta joku otti ison kiven ja ruhjoi sillä hänen pyhän kallonsa. Joku toinen kaivoi vielä silmät hänen päästään. Tällä tavoin iäti muistettava Kyrmidoles antoi sielunsa Jumalan haltuun ja sai Kristukselta marttyyrien voitonseppeleen.

Sotilaat löivät myös pyhän Gabrielin maahan ja pistelivät häntä puukoilla. He hakkasivat irti hänen oikean kätensä ja lopuksi katkaisivat hänen kaulansa. Näin myös Gabriel sai voittopalkinnon. Tämä tapahtui vuonna 1522 pyhien marttyyrien ollessa vain 20-vuotiaita.

Muslimit tahtoivat vielä häpäistä heidän ruumiinsa. Niitä vedettiin pitkin katuja kaupungin ulkopuolelle ja heitettiin tuleen. Pyhät ruumiit tuntuivat kuitenkin vastustavan tulta, ja kesti kaksi päivää ennen kuin ne olivat palaneet. Sen jälkeen eräät arabit keräsivät sen mitä luista oli jäljellä ja myivät ne kristityille.

Pyhän Gabrielin pää jäi polttamatta. Elias-niminen kristitty osti sen arabeilta ja antoi sen Aleksandrian patriarkka Joakimille (k. 1567). Patriarkka kokosi jäljelle jääneet reliikit, voiteli ne tuoksuvilla aineilla ja asetti ne arkkuun, jota säilytti omassa huoneessaan. Myöhemmin hän siirsi kallisarvoiset reliikit Kairon Pyhän Nikolaoksen kirkkoon. Monia ihmeitä on tapahtunut niille, jotka ovat uskossa kunnioittaneet ja suudelleet pyhän Gabrielin reliikkejä.