Pyhät palkattaparantajat Kyyros ja Johannes sekä pyhät marttyyrit Athanasia, Teodote, Teoktiste ja Eudoksia

Kyyros oli kotoisin Aleksandriasta, jossa hän opiskeli lääketiedettä. Hänestä tuli lääkäri, joka hoiti ihmisiä ja eläimiä. Hurskaana kristittynä hän ei ottanut työstään palkkaa, ja niin hänen kodistaan tuli suojasatama köyhille ja sairaille. Tämä teki hänestä suositun hahmon ja lisäsi kiinnostusta kristinuskoon. Kaupunkilaiset jopa rakensivat hänelle talon, jossa hänen klinikkansa saattoi toimia. Parantamistoimensa ohella Kyyros levitti kristinuskoa keskustelemalla ja tutkimalla Raamattua potilaidensa kanssa. Hän rukoili sairaiden puolesta ja toisinaan paransi enemmänkin Jeesuksen nimellä kuin lääkkeillä. Kyyros kehotti potilaitaan olemaan vastedes tekemättä syntiä, sillä sairaus on usein synnin seurausta. Monet lopettivat epäjumalien palvelemisen Kyyroksen vaikutuksesta.

290-luvulla Kyyroksen toiminta alkoi herättää yhä kiivaampaa vastusta, ja vainon puhjetessa hänet ilmiannettiin maaherralle. Tämä oli kova ja julma mies ja oli juuri saanut keisarilta ohjeet ryhtyä voimatoimiin kristittyjä vastaan. Kyyrosta varoitettiin, ja juuri ennen kuin häntä tultiin pidättämään, hän oli ehtinyt paeta Arabian puolelle. Kyyros löysi Persianlahden rantamilta askeettisen yhteisön, jossa hän alkoi kilvoitella. Siellä hän jatkoi parantajantointaan, vaikka hänellä ei ollut enää tarjota juuri muuta lääkettä kuin ristinmerkki ja rukous. Arabiassa Kyyros tutustui myös Johannekseen.

Johannes oli kotoisin Edessan kaupungista ja entinen Rooman armeijan sotilaslääkäri. Armeijasta erottuaan hän vaelsi Jerusalemiin, jossa kuuli Kyyroksen toiminnasta Aleksandriassa. Hän kiinnostui kuulemastaan ja lähti etsimään kuuluisaa palkattaparantajaa. Monien vaiheiden jälkeen Johannes löysi Kyyroksen Arabiasta, minkä jälkeen he alkoivat toimia yhdessä levittäen kristinuskoa Arabian laitamilla.

Keisari Diocletianuksen (284–305) vainon aikana Canopuksessa pidätettiin Athanasia-niminen kristitty nainen ja hänen kolme tytärtään, 15-vuotias Teodote, 13-vuotias Teoktiste ja 11-vuotias Eudoksia. Kun Kyyros ja Johannes kuulivat heidän joutuneen vankilaan, he päättivät lähteä rohkaisemaan naisia, jotteivät nämä kidutusten säikyttäminä luopuisi uskostaan viime hetkellä. Vankilassa Kyyros ja Johannes puhuivat naisille rohkaisten heitä ylenkatsomaan keisarin käskyt ja olemaan pelkäämättä kuolemaa. Vartija kuuli mitä he sanoivat, ja heidätkin pidätettiin.

Vainoajat yrittivät pelotella naisia kiduttamalla Kyyrosta ja Johannesta julmasti heidän edessään. Miehiä hakattiin, ruoskittiin, heidän haavojaan suolattiin ja heidän jalkoihinsa siveltiin kuumaa tervaa. Kyyros ja Johannes pitivät kuitenkin ajatuksensa Kristuksen valtakunnassa ja kestivät kärsimykset niin rauhallisesti, että naiset rohkaistuivat eivätkä enää pelänneet lainkaan. Sitten naisia ruoskittiin niin kovaa kuin ruoskijat vain jaksoivat. Kun heissäkään ei näkynyt horjumisen merkkejä, kaikki kuusi mestattiin.

Kristityt ottivat talteen heidän kärsineet ruumiinsa, ja reliikit sijoitettiin Pyhän Markuksen kirkkoon Aleksandriaan. Kun pyhästä Kyrilloksesta tuli vuonna 412 Aleksandrian arkkipiispa, hän siirsi Kyyroksen ja Johanneksen reliikit Canopuksen lähistölle Menuthiksen kirkkoon.[1] Siirrolla on oma juhlapäivänsä 28.6. Alueella oli toiminut Isiksen kultin keskus, joka tunnettiin oraakkelistaan. Se kuitenkin unohtui vähitellen, kun pyhien marttyyrien Kyyroksen ja Johanneksen kautta alkoi tapahtua koko ajan enemmän parantumisihmeitä. Kirkosta muodostui nopeasti tärkeä pyhiinvaelluskeskus. Sinne tuli sairaita, jotka nukkuivat kirkossa, ja monille heistä pyhät palkattaparantajat Kyyros ja Johannes ilmestyivät unessa joko parantaen tai antaen parantavia ohjeita.

Yksi monista Kyyroksen ja Johanneksen parantamista oli Jerusalemin patriarkka Sofronios (634–638), jonka näkö oli heikentynyt. Pyhät palkattaparantajat ilmestyivät hänelle: ensin Kyyros paransi toisen silmän ristinmerkillä, sitten Johannes paransi toisen silmän suutelemalla sitä. Kiitokseksi patriarkka kirjoitti muistiin kokoelman heidän tekemiään ihmeitä.


[1] Paikka tunnetaan nykyisin nimellä Abu Kir, joka on Abba Kyros -nimen arabialaistunut muoto.

31
1