Pyhät marttyyrit Šahrqartin piispa Narsai, Bet Selokin piispa Johannes, pappismarttyyrit Iisak ja Babai, munkki Behnam, eunukki Guhstazad, marttyyrit Josef, Mari, Sasan, Tima, Nooa, Zaun ja Bahuta sekä neitsytmarttyyrit Tekla, Dinaq, Tatun, Mama, Mazak

Persian Kuningas Šapur II (309–379) aloitti vuonna 339 ennennäkemättömän julman vainon, jossa surmattiin tuhansia kristittyjä. Vainon toteuttivat Persian pohjoisimmissa osissa Adiabenessä ja Bet Garmaissa kuninkaan sotajoukot, jotka olivat valmistautumassa sotaan roomalaisia vastaan. Pyhä Narsai (Narses) oli Bet Garmain alueen tärkeimmän kaupungin Šahrqartin (Sahgerd, nyk. Irakin Kirkuk) piispa. Narsai ja hänen oppilaansa Josef vangittiin vainon neljäntenä vuotena.

Kun kuningas Šapur II vieraili naapurikaupungissa Saptassa, marttyyrit vietiin hänen eteensä, ja hän kehotti Narsaita ystävällisesti: ”Sinun kunnialliset harmaat hapsesi samoin kuin oppilaasi nuoruuden kukoistus ovat omiaan saamaan minut suosiolliseksi teitä kohtaan. Hyväksykää oman etunne takia pyhät toimitukset auringon kunniaksi, niin palkitsen teidät ruhtinaallisesti.” Narsai vastasi rohkeasti: ”Sinun imartelusi ei miellytä meitä, sillä se vain kietoo ja vetää meitä petollisen maailman puoleen. Jopa sinä, joka saat nauttia kaikesta mitä maailma antaa ja lupaat samaa muillekin, tulet huomaamaan, että se pakenee luotasi kuin uni ja haihtuu kuin aamun kaste. Minulla on vuosia takanani jo yli 80 ja olen palvellut Jumalaa lapsuudestani saakka. Rukoilen aina, etten koskaan pettäisi Häntä kunnioittamalla aurinkoa, joka on Hänen kättensä työtä.” Kuningas vastasi: ”Jos ette tottele välittömästi, teidät viedään heti surmattavaksi.” Narsai vastasi: ”Vaikka sinulla olisi valta surmata meidät seitsemän kertaa, emme koskaan antaisi periksi sinun tahdollesi.”

Kuningas julisti tuomionsa ja luovutti marttyyrit tuomittavaksi. Kun heidät tuotiin ulos leiristä, suuri kansanjoukko lähti seuraamaan heitä. Teloituspaikalle saapuessaan Josef ihmetteli väkimäärää. Narsai lausui hänelle: ”Autuas olet sinä, Josef, sillä sinä olet murtanut tämän maailman ansat ja päässyt taivaan valtakunnan kapealle polulle.” Pyhä Josef mestattiin ensin ja Narsai hänen jälkeensä.

Tämän jälkeen Adiabenen ruhtinas Ardasir ulotti vainon koko alueelle. Hänen käskystään surmattiin Bet Selokin (Seleukian) piispa Johannes. Pappi Iisak Hulsarlainen kivitettiin kuoliaaksi Bet Selokin muurien ulkopuolella. Pappi Babai tapettiin Gabalin linnassa. Nuoren munkin Behnamin kivittivät kuoliaaksi Bet Selokin ylimysnaiset.

Myös Ardasirin hovin eunukki Guhstazad kieltäytyi uhraamasta auringolle, ja ruhtinas käski luopiopappi Vartraneksen surmata hänet todisteeksi siitä, että oli itse todella luopunut Kristuksesta. Kun Vartranes epäröi, Guhstazad alkoi lietsoa häntä: ”Sinäkö, joka olet pappi, tulet tappamaan minua? Totisesti erehdyin sanoessani sinua papiksi. Tee työsi ja muista Juudaksen kohtaloa!” Lopulta Vartranes otti tikarinsa ja pisti pyhän Guhstazadin kuoliaaksi.

Samassa vainossa surmattiin myös maallikot Mari, Sasan, Tima, Nooa, Zaun ja ylimysnainen Bahuta sekä neitsytmarttyyrit Tekla, Dinaq, Tatun, Mama, Mazakja, Ana, Abjat ja Hataj. Tämä tapahtui vuonna 343.

20
11