Pyhät marttyyrit Paavali, hänen sisarensa Juliana ja heidän kanssakärsijänsä Kodratos, Akakios ja Stratonikos

Nuori Paavali oli lukijana eräässä kirkossa Ptolemaisin kaupungissa Syyriassa keisari Aurelianuksen (270–275) aikana. Kun kristittyjä vainoava keisari saapui kaupunkiin, Paavali teki julkisesti ristinmerkin. Pakanat näkivät tämän ja Paavali pidätettiin heti ja tuotiin keisarin eteen.

Keisarin edessä Paavali julisti, ettei pelännyt mitään muuta kuin Jumalan rangaistusta, helvetin ikuisia kärsimyksiä. Hän myös ilmoitti, ettei mikään saisi häntä luopumaan uskosta, joka tarjosi iankaikkisen elämän. Niinpä Paavalia alettiin kiduttaa. Kun Paavalin sisar Juliana näki veljensä kärsimykset, hän meni keisarin eteen ja sanoi tätä epäoikeudenmukaiseksi ja julmaksi. Sotilaat ottivat hänetkin kiinni, ja häntä kidutettiin samoin kuin veljeään. Sisarusten uskoa ei kuitenkaan saatu murretuksi. Vankityrmäkään ei saanut heitä muuttamaan mieltään: Jumalan armo suojeli sisaruksia pimeässä.

Kun kaksi kiduttajaa näki sisarusten uskon kestävyyden, he kääntyivät kristityiksi. He tunnustivat uskonsa Kristukseen ja heidät teloitettiin heti. Näiden sotilaiden nimet olivat Kodratos (Quadratus) ja Akakios. Myöhemmin heidän joukkoonsa liittyi myös Stratonikos. Tämä alkoi uskoa Kristukseen, kun kuuli nuoren Julianan julistavan, ettei pelännyt mitään, koska Kristus oli hänen kanssaan. Stratonikos heitti kidutusvälineet keisarin eteen ja ilmoitti kristittyjen Jumalan olevan suuri. Näin Stratonikoskin sai marttyyrien kruunun.

Keisari kuitenkin jatkoi yrityksiään saada sisarukset luopumaan pois uskostaan. Hän lupasi jopa avioitua Julianan kanssa, jos neito kieltäisi Kristuksen. Juliana kieltäytyi tarjouksesta ja pysyi vahvana. Keisarin käskystä neito vietiin ilotaloon. Jumalan armo kuitenkin varjeli häntä. Kerrotaan, että jokainen, joka yritti koskea häneen, sokeutui.

Lopulta keisari määräsi, että Paavali ja Juliana tulisi polttaa. Kun marttyyrit olivat jo palavassa roviossa, paikallaolijat alkoivat protestoida. SilloinAurelianus käski mestata sisarukset. Pyhät marttyyrit antoivat iloiten sielunsaHerralle. Aurelianus määräsi, että marttyyrien ruumiit oli annettava ruuaksieläimille. Mikään peto ei kuitenkaan lähestynyt pyhiä reliikkejä. Viikon lopullakristityt tulivat paikalle ja hautasivat pyhien marttyyrien ruumiit kunniallisesti.