Pyhät marttyyrit Floros ja Lauros

Kaksoisveljekset Floros ja Lauros elivät keisari Hadrianuksen hallituskaudella (117–138). Oppiessaan kivenhakkaajan ammatin Byzantionissa he saivat opettajiltaan myös hurskauden siemenen ja käyttivät taitojaan Jumalan palvelemiseen. Kiveä veistäessään he muovasivat samalla omaa sieluaan vapauttaakseen sen himoista ja saadakseen sen loistamaan Jumalan kaltaisuuden valoa kaikkinaisten hyveiden kautta.

Floros ja Lauros muuttivat Illyrian maakunnan Ulpianan kaupunkiin, missä he pyysivät kuvernööri Lykonilta luvan ottaa louhoksista kiviä, jotka soveltuivat kuvanveistoon. Koska he saavuttivat työllään hyvän maineen, keisarinnan poika Licinius antoi heille suuren summan rahaa, jotta he rakentaisivat epäjumalien temppelin, jonka hän oli itse suunnitellut. Floros ja Lauros olivat hyväksyvinään tilauksen, mutta jakoivat rahat heti köyhille. He viettivät yönsä rukouksessa ja rakensivat päivisin temppeliä Jumalan lähettämän enkelin ja pakanapappi Merentioksen avulla. Merentios auttoi heitä, koska he olivat parantaneet hänen poikansa, jonka silmää kivensiru oli vahingoittanut. Työ valmistui nopeasti, ja epäjumalien patsaat pystytettiin temppeliin. Yöllä pyhät kutsuivat koolle kaikki köyhät, joita olivat auttaneet, ja yhdessä he kiinnittivät köydet patsaisiin ja kaatoivat ne maahan. Puhdistettuaan temppelin he muuttivat sen Kristuksen kirkoksi.

Kun Licinius sai tietää tästä, hän raivostui ja määräsi, että köyhät, jotka olivat auttaneet Florosta ja Laurosta, oli poltettava elävältä. Floros ja Lauros kiinnitettiin kärrynpyörään ja heitä hakattiin armottomasti. Nähdessään pyhien kärsivällisyyden kymmenen sotilasta, joille heidän kiduttamisensa oli annettu tehtäväksi, kääntyivät kristinuskoon ja heidät teloitettiin. Sitten Licinius lähetti Floroksen ja Lauroksen kuvernööri Lykonin luokse, joka antoi heittää heidät syvään kaivoon. Siellä pyhät marttyyrit antoivat rohkean sielunsa Kristuksen huomaan kiittäen Jumalaa ja rukoillen kaikkien kristittyjen puolesta.

Vainojen päätyttyä pyhien Floroksen ja Lauroksen maatumattomat, hyväntuoksuiset ruumiit löydettiin. Reliikkien kautta tapahtui monia ihmeitä, joista yksi oli kuvernöörin veljenpojan parantuminen sokeudesta.