Pyhät marttyyrit Domna, Teofila, eunukki Indes, Pietari, Gorgonios, Zenon, Doroteos, Mardonios, Migdonios, pappismarttyyri Glykerios ja marttyyridiakoni Teofilos

Nikomedeian marttyyreista muistellaan nimeltä muutamia, jotka eivät kuolleet kirkon palossa vaan saivat voittoseppeleensä muilla tavoilla. Domna kuului alun perin Nikomedeian palatsin Kahdentoista jumalan temppelin papittariin. Kerran hän sai luettavakseen Apostolien teot ja Paavalin kirjeet. Ne tekivät häneen niin syvän vaikutuksen, että yön pimeydessä hän lähti salaa samanmielisen ystävänsä eunukki Indeksen kanssa tapaamaan piispa Kyrillosta, joka oli piispa Anthimoksen edeltäjä. He pyysivät Kyrillosta kastamaan heidät.

Kun Domna oli saanut pelastuksen armon osakseen, hän alkoi kilvoitella innokkaasti kohti täydellisyyttä. Jerusalemin ensimmäisten kristittyjen esimerkkiä seuraten hän jakoi pois omaisuutensa. Hän vietti yönsä ja päivänsä rukoillen ja mietiskellen pyhiä kirjoituksia yhdessä uskollisen ystävänsä Indeksen kanssa. He keskittyivät sisäisen elämänsä rakentamiseen eivätkä lainkaan huolehtineet siitä, mitä söisivät ja joisivat tai pukisivat päälleen. Eräänä yönä ylieunukki yllätti heidät, kun he olivat viemässä ruokaansa köyhille, ja teki heistä ilmiannon keisarille. Kotietsinnässä osoittautui, että he omistivat vain kaksi ohutta makuusijaa, ristin, Apostolien tekojen kirjan, savesta tehdyn suitsuttimen, öljylampun ja rasian pyhän ehtoollisen säilyttämistä varten.

Domna ja Indes suljettiin hämärään tyrmään, jossa heidän ravintonaan olivat pyhät kirjoitukset ja jumalallinen eukaristia, sillä he onnistuivat tuomaan Apostolien teot ja ehtoollisrasiansa mukanaan vankilaan. Maaherra oli varovainen heidän kanssaan, koska pelkäsi, että mikäli johtava papitar kuolisi hänen käsissään, hän saisi päälleen keisarin vihan. Lopulta maaherra päätti vapauttaa Domnan, kun tämä alkoi teeskennellä mielisairasta. Piispa Anthimos tunnettiin monista ihmeellisistä parantumisista, joten maaherra päästi Domnan hänen huostaansa. Kristittyjen yhteisö otti hänet ilolla vastaan. Piispa sijoitti hänet taloon, jossa kilvoitteli Jumalan palvelemiseen omistautuneita neitsyitä.

Kun keisari Maximianus saapui Nikomedeiaan voittojuhliaan varten, hän sai kuulla, että Artemiksen ja Athenan papitar oli tullut hulluksi ja oli kristittyjen luona. Maximianus lähetti välittömästi sotilaita hakemaan hänet. Domna onnistui kuitenkin harhauttamaan heidät pukeutumalla mieheksi ja pakeni vuorille. Turhautuneet sotilaat joutuivat raivon valtaan ja hajottivat sisariston asuintilat sekä pidättivät kaikki neitseet, jotka eivät päässeet karkuun. He veivät heidät mukanaan paikkaan, jossa pidettiin orgioita. Illan tullen Teofila-niminen neito onnistui pakenemaan. Kun hän tuli kristittyjen luokse iltapalvelukseen ja kertoi päässeensä Jumalan enkelin avulla pakoon, kaikki ylistivät Jumalaa.

Kirkon polttamisen jälkeen keisari määräsi kaikki loput Nikomedeian kristityt pidätettäväksi. Kun Domna kuuli pakopaikassaan, että kuolemaantuomittujen joukossa oli hänen uskollinen palvelijansa Indes, hän päätti itsekin antautua. Hän oli jo pitkään tottunut antamaan itsensä elävänä uhrina Jumalalle jokapäiväisessä marttyyrikilvoituksessa askeesin ja pitkien rukousten kautta. Hän lähti kulkemaan merenrantaa ja pysähtyi auttamaan eräitä kalastajia. Heidän verkoistaan löytyi kolmen kristityn ruumiit, jotka oli heitetty mereen. Domna tunnisti Indeksen, Gorgonioksen ja Pietarin. Heidät oli surmattu hukuttamalla.

Pelastuksen iloa tuntien Domna hautasi heidät kaupungin muurien lähelle. Sitten hän meni ilmoittautumaan Maximianuksen tuomioistuimeen. Niin hän sai täyttää hartaan toiveensa ja koristaa oman verensä purppuralla sen neitseellisen hunnun, jonka hän oli kyynelillään valkaissut. Pyhä Domna mestattiin. Sen jälkeen hänen ruumiinsa poltettiin, jotta kukaan ei kunnioittaisi sitä millään tavoin.

Kun pakanat juhlivat tuhansien kristittyjen kuolemaa, muuan Zenon astui heidän keskelleen ja tuomitsi pelottomasti heidän verenhimonsa ja jumalattomuutensa. Hän ihmetteli, kuinka sokeita he olivat luomakunnan kauneudelle, joka julistaa Jumalan kunniaa. Keisari käski murskata Zenonin hampaat ja leuan kivenmurikoilla. Sen jälkeen pyhä marttyyri mestattiin kaupungin ulkopuolella.

Doroteos, Mardonios ja Migdonios olivat korkea-arvoisia hovin virkamiehiä. Kun keisarille kerrottiin, että hekin olivat kristittyjä, hänen vihallaan ei ollut mitään rajoja. Kolmikko tunnusti rohkeasti, että he olivat maailmankaikkeuden Mestarin ja Kuninkaan palvelijoita. He viskasivat arvomerkkinsä ja nauhansa halveksivasti päin keisaria. Heitä piestiin armottomasti illankoittoon saakka, mutta heidän huuliltaan ei päässyt minkäänlaista valitusta. Heidät surmattiin muutama päivä myöhemmin. Doroteos mestattiin, Mardonios poltettiin ja Migdonios haudattiin elävältä.

Saman vainon aikana pappi Glykerios ilmoitti keisarille rohkeasti, että kaikki kauheimmatkin kidutukset olivat kristityille pelkkiä ilon aiheita ja loppumattoman onnen lähteitä. Häntä piestiin niin kauan kunnes pieksijät eivät enää jaksaneet enempää. Sitten hänetkin poltettiin kaupungin ulkopuolella. Pyhän marttyyridiakoni Teofiloksen kieli revittiin ulos ja hänet kivitettiin kuoliaaksi.

28
12