Pyhän ja kunniallisen apostoli Pietarin kahleiden kunnioittaminen

Vuoden 43 tienoilla kuningas Herodes Agrippa ryhtyi toimiin kristittyjen johtajia vastaan ja mestautti apostoli Jaakobin, Johanneksen veljen. Huomattuaan apostolin surman olleen monille juutalaisille mieleen hän käski vangita myös Pietarin, apostolien päämiehen. Pietari vietiin vankilaan, ja häntä varten asetettiin neljä seitsenmiehistä sotilasvartiota. Hänet sidottiin kaksilla rautakahleilla ja hänen molemmille puolilleen asetettiin vartija. Oli juuri happamattoman leivän juhla ja Herodes aikoi tuomita Pietarin pääsiäisjuhlien jälkeen. Seurakunta rukoili lakkaamatta pyhän apostolin puolesta.

Yöllä Jumala vastasi kristittyjen rukouksiin ja lähetti tyrmään kirkkaasti säteilleen enkelin, joka töytäisi Pietaria kylkeen sanoen: ”Nouse kiireesti.” Samalla kahleet putosivat apostolin ranteista. Pietari ei ymmärtänyt mitä oli tekeillä ja luuli näkevänsä unta, mutta pukeutui ja pani sandaalit jalkaansa. Enkeli sanoi: ”Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua.” He kulkivat peräkkäin kaikkien vartioiden ohitse ja rautaportti avautui heille itsestään. He kävelivät pitkin kujia ja yhtäkkiä enkeli katosi. Vasta nyt Pietari tajusi mitä oli tapahtunut ja kiitti Jumalaa. Hän lähti Johannes Markuksen äidin Marian taloon, jossa kristityt olivat koolla. Aamulla sotilaiden ja vartijoiden keskuudessa syntyi tavaton hämminki. Kun Pietaria ei etsinnöistä huolimatta löydetty, Herodes käski surmauttaa vartijat (Ap. t. 12:1–19).

Kristityt sen sijaan hankkivat vankilasta itselleen molemmat kahleet, jotka olivat irronneet pyhän apostoli Pietarin käsistä, ja säilyttivät niitä sukupolvesta toiseen. Jerusalemin patriarkka Juvenalios lahjoitti kahleet keisarinna Eudokialle tämän vieraillessa Pyhässä kaupungissa vuonna 438. Eudokia vei kahleet seuraavana vuonna Konstantinopoliin.

Kahleista toiset jäivät Konstantinopoliin Pyhän Pietarin kirkkoon, joka sijaitsi Hagia Sofian lähistöllä. Niiden välityksellä tapahtui vuosisatojen varrella monia ihmeitä ja paranemisia. Pietari oli saanut osakseen niin suuren määrän Jumalan armoa, että sairaat saattoivat parantua jopa hänen varjonsa osuessa heihin. Myös apostolien vaatekappaleiden välityksellä tapahtui paranemisia. Siksi ei ole yllättävää, että myös apostolin kantamat ja enkelin avaamat kahleet ovat välittäneet Jumalan armoa.

Toiset kahleet Eudokia päätti antaa tyttärelleen, joka oli naimisissa Länsi-Rooman hallitsijan Valentinianus III:n (425–455) kanssa. Roomassa Eudokian lähettämille kahleille omistettiin kirkko samana päivänä kun ne saapuivat (1.8.439). Paikalla oli alun perin Pietarin ja Paavalin kirkko, mutta tämän jälkeen sitä alettiin kutsua hyväntekijänsä Eudokian nimellä (Basilica Eudossiana). 500-luvulta lähtien kirkko on tunnettu nimellä ”Pyhä Pietari kahleissa” (San Pietro in Vincoli). Kirkko sijaitsee Colosseumin pohjoispuolella, ja apostoli Pietarin kahleet ovat siellä edelleen kunnioitettavina.

Toisen tradition mukaan Roomassa kunnioitettavat kahleet ovat ne, joita Pietari kantoi Roomassa ennen marttyyrikuolemaansa 29. kesäkuuta vuonna 67. Erään legendan mukaan Roomassa kunnioitettiin alun perin juuri näitä roomalaisia kahleita, ja kun Eudokian Roomaan lähettämät kahleet asetettiin niiden viereen, kahleet yhdistyivät ihmeellisesti ja muuttuivat yhdeksi kahleeksi. Ilmeisesti Roomassa oli kuitenkin vuodesta 439 lähtien kahdet kahleet, joista osa lähetettiin myöhemmin Konstantinopoliin.

Jälkimmäisestä kahleiden siirrosta on olemassa oma roomalainen traditionsa, jonka mukaan konstantinopolilainen ylimys yritti varastaa apostoli Pietarin reliikit, mutta epäonnistui apostoli Pietarin itsensä väliintulon tähden. Paavi ryhtyi kuulustelemaan miestä ja liikuttui tämän suuresta rakkaudesta apostoliin. Lopulta paavi päätti antaa miehelle lohdutukseksi osan Pietarin kahleista, ja hän vei ne mukanaan itään.

16
1