Pyhä Zoticus, köyhistä huolehtija, orpojen ruokkija ja lepraisten palvelija

Pyhä Zoticus syntyi Roomassa maineikkaaseen kristittyyn perheeseen. Hän sai opetusta parhailta mestareilta ja edistyi nopeasti hyveissä. Kun kristinusko sai valtiollisen aseman, hallinnossa tarvittiin kristittyjä, jotka kykenivät soveltamaan varhaiskirkon periaatteita ja toimintatapoja uusissa olosuhteissa. Zoticus oli vielä nuorukainen, kun keisari Konstantinus Suuri valitsi hänet avustajakseen ryhtyessään vaihtamaan pääkaupunkia. Zoticus seurasi hänen mukanaan Roomasta Byzantionin kaupunkiin, joka vihittiin toukokuussa 330 pääkaupungiksi uudella nimellään Konstantinopoli. Tämä ”Uusi Rooma” oli nouseva kaikkia muita kaupunkeja kauniimmaksi.

Alku ei kuitenkaan ollut helppo. Kaupungissa oli niin paljon lepraisia, että keisari määräsi kaikki sairastuneet, olipa heidän asemansa mikä tahansa, poistumaan kaupungista tai heidät hukutettaisiin. Täynnä sääliä näitä kovaosaisia kohtaan Zoticus meni Konstantinuksen palatsiin ja pyysi häneltä kultaa ostaakseen helmiä ja jalokiviä keisarillisen kunnian kirkastamiseksi entistäkin mahtavammaksi. ”Kuten teidän majesteettinne tietää”, hän sanoi, ”olen hyvin perillä näistä asioista.” Saatuaan haluamansa määrän kultaa Zoticus riensi hankkimaan todellisia ikuisia jalokiviä: hän kulki kaupungin läpi ja aina nähdessään jonkun, jota vietiin karkotettavaksi tai hukutettavaksi, hän osti tämän vapaaksi. Zoticus vei heidät Bosporin salmen toiselle rannalle eräälle kukkulalle, jonne hän järjesti telttoja ja pieniä katoksia. Hän hoiti sairaita lievittäen heidän kärsimyksiään ja lohduttaen heitä. Zoticus perusti Konstantinopoliin suojakodin orvoille ja sairaalan köyhille. Tämä oli yksi ensimmäisiä kristillisiä sairaaloita.

Kun areiolaismielinen Konstantius nousi valtaistuimelle isänsä kuoleman jälkeen vuonna 337, hän alkoi painostaa ortodokseja. Zoticuksen saamia etuoikeuksia kadehtineet hovimiehet panettelivat häntä keisarille arvostellen sekä hänen mielipiteitään että julkisten varojen tuhlaamista lepraisten hoitoon. Heidän juonittelunsa kiihtyivät entisestään, kun kaupunkia alkoi uhata nälänhätä, josta he syyttivät Zoticusta. Odottamatta Konstantiuksen kantaa pyhä Zoticus saapui arkailematta hoviin ja tarjoutui näyttämään keisarille ne jalokivet, jotka oli ostanut tälle.

Kun he lähestyivät kukkulaa, Konstantius hämmästyi nähdessään sairaiden suuren joukon tulevan häntä vastaan järjestäytyneessä kulkueessa. Heillä oli soihtuja käsissään, ja ryhmää johti keisarin oma tytär, jonka Zoticus oli pelastanut hukuttamiselta tämän sairastuttua lepraan. Zoticus lausui ihmettelevälle keisarille: ”Nämä ovat kallisarvoisia jalokiviä ja loistavia helmiä, jotka välkehtivät taivaallisen valtakunnan kruunussa, ja sen olet saava heidän rukouksiensa kautta. Päätin ostaa heidät sinun sielusi pelastuksen tähden.”

Julma valtias ei tuntenut edes isällistä kiintymystä vaan raivostui ja määräsi sotilaansa pidättämään Zoticuksen ja kiskomaan häntä villien muulien perässä, kunnes hänen ruumiinsa olisi ruhjoutunut palasiksi. Sotilaitten usuttamina muulit ryntäsivät alamäkeen kiskoen pyhää Zoticusta yli kivien ja läpi piikkipensaiden. Sitten muulit kääntyivät takaisin ja rynnistivät kukkulan huipulle ja pysähtyivät ikään kuin kunnioittaakseen pyhän ruumista. Sotilaat eivät enää saaneet niitä liikkeelle.

Legendan mukaan Zoticuksen silmä olisi pudonnut Pyhän Panteleimonin kirkon eteen, jonne puhkesi välittömästi lähde. Kukkulalla muulit alkoivat puhua ilmoittaen, että pyhä oli haudattava juuri siihen mihin ne olivat pysähtyneet. Keisari alkoi katua tekoaan ja antoi haudata pyhän Zoticuksen ruumiin kukkulalle asianmukaisin menoin. Samalle paikalle hän määräsi rakennettavaksi sairaalan lepraisille. Sen yhteydessä toimi myöhemmin myös vanhainkoti ja majatalo. Sairaala toimi vuosisatojen ajan tarjoten parasta hoitoa mitä ihmisvoimin oli annettavissa. Monet paranivat myös pyhän Zoticuksen rukousten kautta. Häntä kunnioitetaan ”kaupunkien kuningattaren” kaikkien hyväntekeväisyyslaitosten isähahmona. Slaavilaisissa kalentereissa hänen muistopäivänsä on yleensä 30.12.