Pyhä vanhurskas Alexis (Toth) Wilkesbarrelainen

Pyhä Alexis syntyi vuonna 1854 (1853) Karpaattien alueella nykyisessä Slovakiassa keisari Frans Joosefin (1848−1916) hallitessa Itävalta-Unkaria. Hänen vanhempansa olivat Karpaattien ruteeneja ja hänen isänsä Georgi Toth oli uniaattikirkon pappi. Alexis sai erinomaisen koulutuksen. Opiskeltuaan vuoden roomalaiskatolisessa seminaarissa hän siirtyi uniaattien ylläpitämään kreikkalaiskatoliseen seminaariin, jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan Prahan yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hän oppi useita vieraita kieliä.

Alexis meni naimisiin Rosalie Mihalukin kanssa ja vihkiytyi papiksi. Muutaman vuoden kuluttua Rosalie ja perheen ainoa lapsi kuitenkin kuolivat. Tämän jälkeen Alexis omistautui kokonaan papin kutsumukselleen. Hän työskenteli Prešovin uniaattipiispa Nikolain sihteerinä sekä kanonisen lain ja kirkkohistorian professorina Prešovin kreikkalaiskatolisessa seminaarissa.

1880-luvun lopulla Alexisin entinen opiskelutoveri isä Aleksander Dzubay kirjoitti Amerikasta Prešovin uudelle piispa Johannekselle ja pyysi, että tämä lähettäisi Alexisin lähetystyöhön Pohjois-Amerikkaan. Piispa antoi asialle siunauksensa ja vuonna 1889 isä Alexis siirtyi Yhdysvaltoihin Minneapolisiin uuden Pyhän Marian kirkon papiksi.

Otettuaan vastuun seurakunnasta isä Alexis lähti tapaamaan paikallista roomalaiskatolista arkkipiispaa John Irelandia, jonka alaisuuteen hän kuului. Arkkipiispa ajoi voimakkaasti katolisen kirkon amerikkalaistamista eikä hyväksynyt kansallisten seurakuntayhteisöjen toimintaa. Niinpä hän suhtautui isä Alexisiin avoimen vihamielisesti. Hän kieltäytyi tunnustamasta uniaattien noudattamaa bysanttilaista (ortodoksista) riitusta ja isä Alexisin valtuuksia toimia pappina. Alexis esitti vastalauseensa. Hän kiisteli asiasta pitkään arkkipiispan kanssa, mutta tämä pysyi itsepäisesti kannassaan. Arkkipiispa Ireland sai näkemyksilleen tukea muilta Yhdysvaltojen katolilaisilta piispoilta. Lopulta hän kehotti kaikkia katolisia pappeja ja seurakuntia välttämään kanssakäymistä isä Alexisin kanssa.

Isä Alexis yritti hoitaa tehtäviään uniaattien ja Vatikaanin tekemien sopimusten mukaisesti. Uniaattipapit eri puolilta Yhdysvaltoja kuitenkin raportoivat hänelle, että heillä oli samanlaisia ongelmia piispan kanssa ja että heitä kaikkia uhkasi viraltapano ja paluu Eurooppaan.

Vastoinkäymiset saivat isä Alexisin tarttumaan asiaan, joka oli kypsynyt hänen sydämessään jo pitkään. Hän päätti liittyä ortodoksiseen kirkkoon. Hän kutsui Pyhän Marian kirkon seurakuntalaiset kokoukseen, ja joulukuussa vuonna 1890 seurakunta otti yhteyttä Venäjän ortodoksisen kirkon edustajiin Yhdysvalloissa. Isä Alexisin ja San Franciscon piispa Vladimirin tapaamiset johtivat siihen, että isä Alexis otettiin muutaman kuukauden kuluttua, helmikuussa 1891, ortodoksisen kirkon yhteyteen. Venäjän kirkko oli kuitenkin hämmästynyt siitä, että kokonainen seurakunta halusi siirtyä ortodoksiseen kirkkoon. Kesti vuoden ennen kuin piispa Vladimir liitti Pyhän Marian seurakunnan, yhteensä 361 henkeä, ortodoksiseen kirkkoon osaksi Yhdysvalloissa toimivaa Alaskan hiippakuntaa. Neljän kuukauden kuluttua Venäjän kirkon pyhä synodi hyväksyi ja vahvisti hänen päätöksensä.

Isä Alexis Toth oli ensimmäinen uniaattipappi, joka johti seurakuntansa Yhdysvalloissa liittymään ortodoksiseen kirkkoon. Hänen esimerkkinsä innoitti satoja itäeurooppalaisia maahanmuuttajia, niin maallikoita kuin papistoa. Hänen palavat saarnansa ortodoksisuudesta vaikuttivat moniin. Hän oli korkeasti koulutettu ja oppinut teologi, joka osasi puhua kansalle selkeästi ja ymmärrettävästi. Vuonna 1892 hän puhui maahanmuuttajille Wilkes-Barressa Pennsylvaniassa heidän sosiaalisesta ja uskonnollisesta tulevaisuudestaan Amerikassa. Vuonna 1902 hän johti Pyhän Johannes Kastajan seurakunnan Mayfieldissä Pennsylvaniassa liittymään ortodoksiseen kirkkoon. Hän neuvoi ihmisiä pitämään lujasti kiinni ortodoksisesta uskosta, mutta samalla hän opasti heitä olemaan tuomitsematta toisia ja suhtautumaan suvaitsevasti muihin uskoviin. Hän julkaisi kirjoituksia ortodoksisuudesta sekä pastoraalista opetusta vastakääntyneille.

Isä Alexisin liittyminen ortodoksiseen kirkkoon toi hänelle kuitenkin myös vihamiehiä. Häntä syytettiin siitä, että hän myi maanmiehiään Moskovalle ja hyötyi siitä itse taloudellisesti. Tosiasiassa hän jakoi vähäisistä varoistaan almuja ja avusti erityisesti köyhempiä pappeja. Oman toimeentulonsa hän jätti kokonaan kaitselmuksen huomaan ja etsi ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan (Matt. 6:33). Kaikki koettelemukset hän otti vastaan iloiten.

Amerikan ortodoksiset piispat tunnistivat isä Alexisin kyvyt ja hyveet. He lähettivät hänet usein pitämään opetuspuheita hajallaan eri puolilla maata asuville ortodoksisille slaaveille. Hän vieraili myös monissa tuntemissaan uniaattiseurakunnissa selittämässä ortodoksisen, katolisen ja uniaattikirkon välisiä eroja sekä kehotti niiden papistoa ja seurakuntalaisia seuraamaan omaa esimerkkiään. Hänen vaikutuksestaan 17 amerikkalaista uniaattiseurakuntaa siirtyi takaisin ortodoksisen kirkon helmaan. Hänen päättäessään työnsä yli 20 000 Karpaattien ja Galitsian[1] alueen uniaattia oli palannut ortodoksiseen kirkkoon. Heistä tuli hapate, joka osaltaan edisti ortodoksisuuden leviämistä Pohjois-Amerikassa.

Isä Alexis sai rovastin arvon ja lukuisia kirkollisia arvomerkkejä. Vuonna 1907 hänet nimettiin piispaehdokkaaksi, mutta hän kieltäytyi sanoen, että hänen tilalleen tulisi valita nuorempi ja terveempi kandidaatti. Seuraavan vuoden lopulla hänen terveydentilansa huononi. Pyhä Alexis antoi sielunsa Herralle rauhallisesti toukokuun 7. päivänä vuonna 1909. Hänet haudattiin Pyhän Tiihonin luostariin Pennsylvaniassa. Testamentissaan hän toivoi yksinkertaisia hautajaisia ilman kukkalaitteita ja seremonioita. Varoja tai omaisuutta häneltä ei jäänyt. Amerikan ortodoksinen kirkko kanonisoi hänet pyhäksi vuonna 1994.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.


[1] Galitsia on historiallinen maakunta nykyisen Puolan ja Ukrainan alueella.

7
5