Pyhä uusmarttyyri Teokharis Neapolislainen

Vuonna 1740, kun Osmanien valtakunta kävi sotia, sulttaani käski kokoamaan kristittyjä poikalapsia leireihin, jotta heistä voitaisiin kasvattaa sotilaita. Orpo Teokharis vietiin toisten lasten kanssa leiriin, missä hän yötä päivää rukoili Herraa vapauttamaan hänet leirin kovasta kohtelusta. Eräänä päivänä leirissä kävi tuomari, joka otti hänet palvelukseensa tallien hoitajaksi Kappadokian Neapolikseen. Kun tuomarin vaimo näki Teokhariksen rukoilemassa polvillaan kädet ojennettuina taivasta kohden, hän piti pojan hurskaudesta ja pyysi miestään naittamaan pojan heidän tyttärelleen. Tuomari ehdotti pojalle, että tämä tulisi hänen vävykseen ja perisi kaiken hänen omaisuutensa, mutta hän asetti ehdoksi, että Teokhariksesta tulisi muslimi. Tämä vastasi: ”Olen kristitty, minut on kastettu ja minun on mahdotonta luopua isieni uskosta.” Tuomari suuttui ja tuomitsi hänet kuolemaan nälkään. Teokharis kävi vielä kirkossa synnintunnustuksella ja ehtoollisella, minkä jälkeen hänet heitettiin tyrmään, missä hän sai olla päiväkausia ilman ruokaa. Hänen ravintonaan oli rukous, ja joskus hän sai tilkan vettä.

Kun Teokharis taas kerran torjui isäntänsä ehdotuksen, hänet vietiin kaupungin ulkopuolelle, missä hän alkoi rukoilla. Teloittajat kivittivät häntä ja hirttivät hänet sitten poppelipuuhun. Tämä tapahtui 20. elokuuta vuonna 1740. Kun he heittivät ruumiin kaivamaansa kuoppaan, alkoi raju ukonilma, joka sai turkkilaiset paniikkiin.
Poppelista tuli pyhiinvaelluspaikka sekä kristityille että muslimeille. Myöhemmin pyhän marttyyri Teokhariksen reliikit löydettiin ilmestyksen avulla ja kun kreikkalaiset karkotettiin Vähästä-Aasiasta vuonna 1923, reliikit vietiin Tessalonikaan Pyhän Katariinan kirkkoon.