Pyhä uusmarttyyri Paavali

Pyhä uusmarttyyri Paavali, ristimänimeltään Panagiotis, syntyi 1700-luvun lopulla köyhään perheeseen Kalavritan Sopotonin kylässä Peloponnesoksella. Jo nuorena hän siirtyi Patran kaupunkiin, missä hän oppi sandaalintekijän ammatin. Neljätoista vuotta hän asui Patrassa ja hankki elantonsa omalla työllään viettäen kunniallista elämää. Sen jälkeen hän palasi kotiseudulleen ja asettui Kalavritan kaupunkiin. Siellä hän joutui vankilaan, koska ei suostunut maksamaan työpajansa omistajille näiden vaatimaa sovittua korkeampaa vuokraa. Suuttuneena hän huudahti: ”Mieluummin käännyn turkkilaiseksi kuin maksan teidän määräämäänne kiskurivuokraa!” Lopulta hänen oli kuitenkin pakko maksaa vaadittu summa.

Tämän jälkeen Panagiotis siirtyi Tripolikseen. Siellä hän alkoi pukeutua turkkilaisten vaatteisiin ja kierteli kahden ystävänsä kanssa ympärillä olevissa kylissä. Turkkilaisiksi naamioituneina he saattoivat paastopäivinäkin juhlia ja herkutella vapaasti. Pian hän tuli kuitenkin tuntoihinsa ja meni synnintunnustukselle. Rippi-isän lohduttavista sanoista huolimatta hänen omatuntonsa ei saanut enää rauhaa. Hän lähti Athokselle Suuren lavran luostariin. Siellä kilvoitteli hänen maanmiehensä Timoteos, joka sittemmin kertoi hänen tarinansa.

Lavrassa Panagiotis työskenteli keittiössä yhdessä Timoteoksen kanssa. Puolentoista vuoden kuluttua hänet vihittiin viitankantajaksi nimellä Paavali. Tämän jälkeen Timoteos siirtyi hengellisen isänsä siunauksella lavrasta venäläiseen Pyhän Panteleimonin luostariin, jota oltiin tuolloin rakentamassa ennennäkemättömään kukoistukseen, ja munkki Paavali seurasi häntä. Hän viipyi siellä kolme vuotta kuuliaisuustehtävänään sandaalien valmistus veljestölle. Luostarielämä sytytti hänessä suuren rakkauden Vapahtajaa kohtaan, ja hän alkoi kaivata marttyyrikuolemaa, vaikka hänen ohjaajavanhuksensa ja muut isät vastustivat asiaa. He vetosivat hänen nuoreen ikäänsä: hän oli tuolloin vasta 25-vuotias.

Tämän vuoksi Paavali lähti Pyhän Annan skiittaan kokeneen rippi-isän Ananiaksen luo. Hän kertoi tälle koko elämäntarinansa ja hartaan toiveensa saada kuolla Kristuksen tähden. Rippi-isä vastusti aluksi ajatusta, mutta taipui lopulta ja päätti kokeilla Paavalin kestävyyttä. Hän määräsi tälle neljänkymmenen päivän ajaksi ankaran paaston ja lakkaamattoman rukouksen kilvoituksen, johon kuului suuri määrä maahankumarruksia yövalvomisineen. Koetuksen jälkeen Ananias vihki Paavalin suureen skeemaan. Sitten olikin jo aika lähettää hänet marttyyrikilvoitukseen.

Palattuaan kotiseudulleen Peloponnesokselle Paavali vietti ensin 40 päivää Kalavritan Suuren luolan luostarissa. Siellä hän sai nähdä ilmestyksessä Jumalanäidin. Luostarista hän meni ensin Nauplioniin, missä yksi hänen serkuistaan oli kääntynyt islamiin. Hän houkutteli tätä palaamaan kristinuskoon. Serkku pelkäsi ensin, mutta suostui kun Paavali sanoi hänelle: ”Tule minun kanssani, niin saat nähdä marttyyrikilvoitukseni, jonka kestän Herrani ja Vapahtajani avulla ja Jumalanäidin esirukousten vahvistaessa minua.”

Sitten Paavali siirtyi serkkunsa kanssa Tripolikseen. Oli jokin muslimien suuri juhlapäivä ja kaikki kaupungin turkkilaiset johtomiehet olivat koolla. Hän esittäytyi muftille (islamilainen lainoppinut) ja vaati saada oikeutta jostakin, minkä hän oli kadottanut nuoruuden hairahduksensa seurauksena. Kun mufti ymmärsi, että kyse oli uskosta Kristukseen, hän vaati Paavalia kääntymään takaisin islamiin. Muuten häntä odottaisi polttorovio. Vastaukseksi Paavali julisti kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä pelastuksen mysteeriä ja tuomitsi islamin harhaksi. Kun kaikki yritykset saada hänet muuttamaan mieltään osoittautuivat turhiksi, mufti tuomitsi hänet mestattavaksi kolmella sapeliniskulla.

Oikeudenpalvelijat veivät Paavalin mestauspaikalle, missä hän rukoili kolmiyhteistä Jumalaa ja kehotti sen jälkeen pyöveliä olemaan rohkea. Tämä tahtoikin näyttää voimaansa ja löi marttyyrin pään poikki jo yhdellä iskulla. Tämä tapahtui 22.5.1818. Tavan mukaan ruumis jätettiin vartioituna kolmeksi päiväksi mestauspaikalle. Heti ensimmäisenä yönä sen yllä loisti valo. Neljäntenä päivänä ruumis kätkettiin tunkioon. Kolme pyhän Paavalin ystävää kuitenkin löysi sen. He kaivoivat ensin ruumiin ja seuraavana yönä myös marttyyrin pyhän pään esiin tunkiosta. Pyhän Paavalin pyhäinjäännösten lopulliseksi sijoituspaikaksi tuli jonkin matkan päässä Tripoliksesta sijaitseva Varsesin Pyhän Nikolaoksen luostari.