Pyhä uusmarttyyri Nikolaos Metsovolainen

Pyhä Nikolaos syntyi 1500-luvun lopulla Keski-Kreikan Epeiroksessa, Metsovon vuoristokylässä, jossa puhuttiin romanian sukuista vlahin kieltä. Hän siirtyi jo nuorena poikana lähellä sijaitsevalle Thessalian tasangolle Trikalan kaupunkiin, missä hän sai työtä erään turkkilaisen omistamassa leipomossa. Turkkilainen leipuri houkutteli nuoren Nikolaoksen kääntymään muslimiksi.

Pian nuorukainen alkoi kuitenkin katkerasti katua, että oli kieltänyt Kristuksen. Hän palasi kotikyläänsä, missä alkoi jälleen elää kristittynä. Pitkän ajan kuluttua hän laskeutui jälleen Trikalaan myymään pihkaisia sytykepuita. Eräs turkkilainen parturi tunnisti hänet. Vaateparresta hän näki, että Nikolaos oli palannut kristityksi. Heti hän kävi tähän käsiksi ja alkoi vaatia häntä palaamaan muslimiksi. Säikähtänyt Nikolaos antoi parturille heti koko sytykepuulastinsa ja pyysi, ettei tämä kavaltaisi häntä. Tämä lupasi, että jos Nikolaos toisi hänelle joka vuosi kuormallisen sytykkeitä, hän ei kerro kenellekään mitään. Nikolaos lupasi ja otti tavakseen viedä hänelle vuosittain lastillisen sytykepuuta.

Kun aika kului, Nikolaos alkoi yhä syvemmin katua kristinuskosta luopumisensa suurta syntiä. Hän päätti olla enää antamatta parturille sytykkeitä. Hän meni rippi-isänsä luo ja kertoi tälle halustaan pyyhkiä syntinsä pois tunnustamalla Herransa muslimien edessä. Rippi-isä varoitteli häntä peläten, ettei hän pysty kestämään kidutuksia ja kieltää Kristuksen uudelleen. Nikolaos vakuutti panevansa kaiken toivonsa Jumalan apuun ja sai siten lopulta rippi-isänsä siunauksen.

Kun Nikolaos saapui Trikalaan, parturi syöksyi heti hänen kimppuunsa: ”Missä olet ollut? Miksi et ole tuonut minulle sytykkeitäni?” Silloin Nikolaos vastasi: ”En ole sinulle velkaa mitään.” Raivoissaan turkkilainen alkoi huutaa, että Nikolaos on entinen muslimi. Paljon turkkilaisia kerääntyi paikalle, ja kuultuaan asianlaidan he alkoivat raahata häntä tuomarin eteen lyöden häntä matkalla. Kun tuomari ei pystynyt muuttamaan Nikolaoksen mieltä, hän luovutti tämän ruoskittavaksi, minkä jälkeen hänet heitettiin vankityrmään. Siellä hän joutui kestämään nälkää ja janoa, mutta siitä huolimatta yliluonnollinen ilo vallitsi hänen sielussaan. Uudessa kuulustelussa hän tunnusti jälleen Kristuksen kirkkaalla äänellä.

Silloin tuomari määräsi, että kaupungin keskusaukiolle oli sytytettävä suuri rovio. Toukokuun 17. päivänä vuonna 1617 pyhä Nikolaos sai surmansa tulessa. Eräs hurskas kristitty ruukuntekijä meni illalla polttopaikalle, jota turkkilaiset vartioivat. Hän lahjoi heidät ja sai mukaansa marttyyrin tulessa vaurioituneen pään. Kotonaan hän muurasi sen turkkilaisten pelosta seinän sisään.

Ruukuntekijän kuoltua talon osti kristitty nimeltä Melandros. Hän näki marttyyrin kuolinpäivän iltana seinästä hohtavan merkillistä valoa. Ilmiötä ihmetellen hän meni levolle ja sai unessa tiedon, että hohtavan seinän sisällä on marttyyri Nikolaoksen pääkallo. Kaivettuaan seinää hän löysi sen. Hän piti kuitenkin itseään arvottomana säilyttämään pyhäinjäännöstä. Siksi hän luovutti sen läheisillä Meteoran vuorilla sijaitsevaan Barlaamin luostariin, jossa hänen veljensä oli munkkina. Siellä se on edelleen.

Uusmarttyyri Nikolaos Metsovolaisen muistopäivää alettiin viettää hänen kuolinpäiväänsä edeltävänä päivänä, jotta se ei jäisi Meteoran Pyhän Barlaamin luostarin perustajaisien juhlan varjoon. Pyhä Nikolaos on tehnyt aikojen saatossa lukemattomia ihmeitä pyhäinjäännöksensä kautta. Hän on pysäyttänyt kulkutauteja sekä varjellut viljelyksiä raesateilta ja tuhohyönteisiltä. Monet ovat parantuneet vaivoistaan rukoillessaan pyhäinjäännösten äärellä Barlaamin luostarissa.