Pyhä uusmarttyyri Nikolaos Korinttilainen

Pyhä Nikolaos oli kotoisin Psarin kylästä Korintin läheltä. Hänen molemmat vanhempansa kuolivat, kun hän oli 12-vuotias. Vanhempien menetys oli hänelle ankara isku. Sen seurauksena hän lähti nuorukaisjoukon mukana Konstantinopolin lähellä sijaitsevaan Sylibriaan, jossa hän työskenteli erään kaupungin johtohenkilön palvelijana. Nikolaos oli harrasmielinen ja kävi mielellään vapaahetkinään kirkoissa huolehtimassa, että lampukat paloivat ikonien edessä.

Vartuttuaan Nikolaos solmi avioliiton ja alkoi toimia kauppiaana. Perheeseen syntyi lapsia, jotka hän kasvatti kristillisesti. Kauppaa hän kävi kaupungin keskuskadun varrella, jossa hän myi hyvällä menestyksellä erilaisia ruokatarvikkeita. Hänellä oli hellä sydän ja hän auttoi auliisti köyhiä. Jumalanpalveluksiin hän osallistui säännöllisesti.

Oikeamielinen sulttaani Suleiman Suuri (1520–1566) lähti 30. hallitusvuotenaan sotaan Persiaa vastaan ja jätti Konstantinopoliin käskynhaltijakseen Sina-nimisen sukulaisensa. Tämä oli erittäin julma mies ja asemansa ylpistämänä teki kammottavia rikoksia kristittyä väestönosaa vastaan. Toisia hän heitti orjiksi merirosvolaivoihin, toisia piti kauhun vallassa kidutuksilla uhaten.

Silloin myös Nikolaoksen turkkilaiset kauppiastoverit, jotka kadehtivat hänen menestystään, saivat tilaisuuden hankkiutua hänestä eroon. He veivät hänet Konstantinopoliin syyttäen häntä Muhammedin herjaamisesta. Käskynhaltijan tuomioistuimen edessä Nikolaos tunnusti rohkeasti olevansa kristitty ja kutsui islamin uskoa valheelliseksi. Silloin hänet piestiin piikkisillä oksilla niin, että hänen varpaankynsiensäkin alta norui verta. Lopuksi hänet heitettiin vankilaan.

Neljän päivän kuluttua Nikolaos tuotiin uudelleen kuulusteltavaksi. Tuomari yritti niin lupauksin kuin uhkauksin saada hänet kääntymään islamiin. Nikolaos pysyi kuitenkin lujana uskossaan ja Kristuksen nimeä kutsuen moitti turkkilaisia epäuskosta. Kun hän vielä nimitti Muhammedia Jumalan viholliseksi, hänen kaulaansa sidottiin rautaketju ja häntä raahattiin pitkin pääkaupungin katuja lähes alastomana.

Kun kidutukset ja häväistykset eivät saaneet marttyyria horjumaan uskossaan, hippodromille sytytettiin rovio häntä varten. Nikolaosta ei kuitenkaan heitetty liekkien keskelle, vaan häntä kärvennettiin vähä vähältä. Lopulta kun hän oli kaatumaisillaan, pyöveli kiristi hänen kaulassaan olevaa ketjua ja iski häneltä pään poikki. Tällä tavoin urhea Kristuksen todistaja antoi henkensä Jumalan haltuun vuonna 1554.

Nikolaoksen ruumis paloi tuhkaksi, mutta hänen päänsä säilyi. Eräs kristitty osti sen pyöveliltä ja lähetti sen Suuren Meteoran luostariin Thessaliaan, missä sen äärellä on tapahtunut ihmeitä vuosisadasta toiseen.

Pyhän Nikolaoksen elämäkerta jäi unohduksiin, kunnes vuonna 1930 Thessaliotiksen metropoliitta Hesekiel löysi tyhjillään olleesta Siamoksen luostarista vanhan käsikirjoituksen, jossa Nikolaoksen aikalainen Studionin luostarin munkki alidiakoni Damaskinos kertoo hänen elämästään ja marttyyrikilvoituksestaan. Käsikirjoitus sisälsi myös hänen kunniakseen sepitetyn jumalanpalvelustekstin.

14
2