Pyhä uusmarttyyri munkki Ignatios

Pyhä Ignatios syntyi Bulgarian Turnovossa 1700-luvun lopulla. Hänen maallikkonimensä oli Ivan. Hänen hurskaat vanhempansa Georgi ja Maria panivat hänet opiskelemaan kirkkoslaavin kieltä, niin että hän saattoi lukea pyhää Raamattua. Ivan osoittautui opinnoissaan poikkeuksellisen eteväksi. Lapsesta lähtien hänen toiveenaan oli päästä viettämään munkkien enkelielämää. Niinpä hän asettui vanhempiensa siunauksella Rilan luostariin. Luostarielämä osoittautui kuitenkin vaikeaksi, koska hänen hengellinen isänsä oli häntä kohtaan erittäin ankara. Asiat kehittyivät niin pitkälle, että igumeni yritti jopa tappaa Ivanin, joka joutui pakenemaan.

Tällä välin turkkilaiset olivat tappaneet Ivanin isän, koska tämä oli kieltäytynyt sotapalveluksesta kristittyjä serbejä vastaan. Ivanin äiti ja sisaret oli pakkokäännytetty islamiin. Havaitessaan, etteivät hänen äitinsä ja sisarensa tahtoneet luopua islamin uskosta, Ivan siirtyi vainoja peläten Romanian alueelle ja asettui Bukarestiin. Siellä hän tutustui munkki Euthymiokseen (22.3.), jonka kanssa ystävystyi.

Bukarestista Ivan päätti kuitenkin lähteä Athosvuorelle pakoon maailman turmelusta. Matkalla hän kohtasi Sumlan kaupungissa uudestaan ystävänsä Euthymioksen, joka oli lähtenyt Bukarestista ennen häntä ja oli Sumlassa turkkilaisten uhkauksia peläten kieltänyt Kristuksen. Järkyttyneenä ystävänsä tilasta Ivan tahtoi lähteä nopeasti pois, koska pelkäsi, että itsekin joutuisi vaikeuksiin. Hän ei kuitenkaan ehtinyt poistua, kun turkkilaiset tunkeutuivat taloon, jossa hän oli, ja alkoivat ryöstellä siellä olevia tavaroita. He uhkailivat häntäkin ja hädissään hän antoi lupauksen kääntyä islamiin. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut toteuttaa lupaustaan, sillä hän pääsi pakoon ja käveli yötä myöten Eski Zagoraan. Siellä hän tapasi athoslaisen Gregorioksen luostarin munkin.

Ivan lähti munkin kanssa Athokselle. Hän viipyi jonkin aikaa Gregorioksen luostarissa, mutta siirtyi sieltä Pyhän Annan skiittaan, jossa hänen hengellisenä ohjaajanaan oli pappismunkki Basileios. Kerran Ivan kävi hengellisen isänsä kanssa Tessalonikassa ja sattui olemaan läsnä, kun pyhä Daavid (26.6.) kärsi marttyyrikuoleman. Se teki häneen niin suuren vaikutuksen, että siitä lähtien hänen suurin toiveensa oli tarjota itsensä Jumalalle otolliseksi uhriksi Vapahtajan esikuvan mukaan. Hänen intonsa kasvoi, kun hän sai kuulla, että hänen ystävänsä Euthymios oli sovittanut kieltämisensä marttyyrikilvoituksella.

Nyt Ivan hakeutui Johannes Kastajan skiittaan vanhus Nikeforoksen luo, joka oli valmentanut Euthymioksenkin marttyyrikilvoitukseen. Tämä puolestaan luovutti hänet kuuliaisuusveljensä vanhus Akakioksen ohjaukseen. Kristuksen nimestä tuli Ivanin koko elämä. Askeettiset kilvoitukset, joita hän suoritti vanhuksensa siunauksella, kasvattivat hänen kestävyyttään. Lopulta vanhus Akakios katsoi hänen olevan kypsä marttyyrikilvoitukseen, vihki hänet munkiksi nimellä Ignatios ja siunasi hänet lähtemään Konstantinopoliin antaen hänelle matkatoveriksi ja tueksi munkki Gregorioksen.

Konstantinopolissa Ignatios osallistui ensin pyhään ehtoolliseen, pukeutui sitten turkkilaisiin vaatteisiin ja meni oikeuspalatsiin, polki jalkoihinsa turbaanin, joka on oleellinen osa islaminuskoisten vaatetusta, ja tunnusti rohkeasti uskonsa Kristukseen, jonka sanoi nuoruudessaan lähes kieltäneensä. Kaupungin kristittyjen tukiessa häntä rukouksillaan hän antautui auliisti kuolemaan kieltäytyen kaikista kompromisseista, joihin turkkilaiset yrittivät hänet taivuttaa säästääkseen hänen henkensä. Hänet hirtettiin 8.10.1814.

Munkki Gregorioksen onnistui ostaa vartijoilta pyhän marttyyrin ruumis. Hän vei sen juhlasaatossa Athokselle yhdessä pyhän Euthymioksen reliikkien kanssa, joita hän oli myös saanut haltuunsa. Athoksella molempien uusmarttyyreiden pyhäinjäännökset sijoitettiin heidän kunniakseen rakennettuun Pyhien Euthymioksen ja Ignatioksen kirkkoon. Pyhää uusmarttyyri Ignatiosta muistellaan myös pyhien Euthymioksen ja Akakioksen kanssa 1.5.