Pyhä uusmarttyyri Mikael Puutarhuri

Kristuksen uusmarttyyri Mikael syntyi 1700-luvun puolivälissä köyhään ateenalaiseen perheeseen. Vanhempiensa köyhyyden tähden hän jäi vaille koulutusta. Vartuttuaan hän alkoi kuljettaa aasin selässä lantaa maaseudulta ateenalaisten puutarhoihin. Ateenassa hän sitten osti maalaisten tarvitsemia tavaroita ja myi niitä maaseudun kylissä. Tällä tavoin hän ansaitsi elantonsa.

Mikael ei ollut vielä täyttänyt 18 vuotta, kun hän kerran palatessaan maaseudulta kohtasi turkkilaisia sotilaita. Nämä alkoivat väittää hänen kuljettavan ruutia vuorilla piileskeleville kreikkalaisille kapinoitsijoille. Ilman minkäänlaisia todisteita he tempasivat hänet mukaansa, pieksivät häntä ja sulkivat hänet vankilaan. Joka päivä turkkilaiset ahdistelivat häntä milloin milläkin tavalla saadakseen hänet kääntymään omaan uskoonsa. He uhkailivat, että jollei hän käänny islamiin, hänet tapetaan.

Eräs Georgios-niminen kristitty onnistui pääsemään vankilaan, missä hän vahvisti Mikaelia uskossa Kristukseen. Hän keskusteli pitkään Mikaelin kanssa ja rohkaisi häntä marttyyrikilvoitukseen. Turkkilaiset painostivat Mikaelia 30 päivää kieltämään uskonsa ja siirtymään islamiin. Mutta kun he tajusivat, ettei hänellä ollut pienintäkään aikomusta totella heitä, he veivät hänet tuomioistuimen eteen. Tuomari alkoi imarrella häntä, lupasi hänelle paljon lahjoja sekä rahaa ja ylellisiä vaatteita, kunhan hän vain kääntyisi islamiin. Muussa tapauksessa häntä odottaisi kuolemanrangaistus.

Mikael pysyi kuitenkin lujana ja vastasi sekä houkutuksiin että uhkauksiin: ”En rupea turkkilaiseksi.” Silloin tuomari vei hänet Joanninan paššan eteen, joka sattui tuolloin olemaan Ateenassa, jotta tämä julistaisi hänelle kuolemantuomion. Hänenkin edessään Mikael pysyi lujana uskossaan. Pašša lupasi, että päästäkseen vapaaksi Mikaelin tarvitsi ainoastaan suullisesti sanoa kääntyvänsä islamiin. Sen jälkeen hän voisi siirtyä toiselle paikkakunnalle ja pysyä kristittynä. Mutta tähänkään nuorukainen ei suostunut vaan toisti lakkaamatta: ”En rupea turkkilaiseksi.” Näillä sanoilla hän vastasi kaikkiin kysymyksiin. Lopulta hänet tuomittiin mestattavaksi.

Oikeudenpalvelijat veivät Mikaelin sidottuna mestauspaikalle. Aina kun vastaan tuli kristittyjä, hän sanoi: ”Veljet, antakaa minulle anteeksi, ja Jumala antakoon teille anteeksi.” Kun hän saapui perille, hän polvistui mestauspölkyn eteen ja pitäen päätään pölkyllä odotti iloiten kuolemaa, jonka hän näki olevan todellista elämää. Ensin pyöveli iski häntä kevyesti, niin että saisi hänet epäröimään viime hetkellä. Mutta hän huusi: ”Lyö minua uskoni tähden!” Tämä toistui uudestaan, jolloin Mikael huusi samat sanat vieläkin kovempaa. Silloin pyöveli suuttui ja käyttäen koko voimaansa iski häneltä pään poikki. Näin nuori Mikael sai osakseen marttyyrikuoleman kesäkuun 30. päivänä vuonna 1770 (tai 1771).

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.

30
6