Pyhä uusmarttyyri Damianos Uusi

Pyhä Damianos oli kotoisin Arahovan kylästä Eurytanian maakunnasta. Jo nuorena hän meni Athosvuorelle Filoteoksen luostariin. Viivyttyään jonkin aikaa luostarissa hän tahtoi vetäytyä erakkoelämään. Hän kohtasi Athoksella erakko Dometioksen, jossa Jumalan armo vaikutti voimallisesti. Damianos eli kolme vuotta kuuliaisena erakolle ja edistyi hengellisessä kilvoituksessaan nopeasti. Hän jopa tuli arvolliseksi kuulemaan jumalallisen äänen, joka sanoi: ”Damianos, sinun ei pidä etsiä ainoastaan omaa hyötyäsi vaan myös muiden.”

Damianos lähti pois Athokselta ja alkoi julistaa Jumalan sanaa Thessalian Olymposvuoren kylissä. Hän kehotti kristittyjä katumaan, pidättymään pahasta ja korjaamaan tekemänsä vääryydet, noudattamaan Jumalan käskyjä ja tekemään hyvää. Jotkut nimikristityt eivät kuitenkaan pitäneet hänen sanoistaan ja alkoivat syyttää häntä petkuttajaksi. Häntä alettiin vainota ja jopa hänen henkeään uhattiin. Kristuksen esimerkkiä seuraten hän silloin poistui paikalta ja jatkoi julistustaan sisämaassa Larissan ympäristön ja Kissavoksen kylissä. Siellä kävi samoin kuin Olympoksellakin. Damianos siirtyi Agrafan vuoristokyliin. Mutta sielläkin jotkut röyhkeät ja Jumalaa pelkäämättömät ihmiset alkoivat nimitellä häntä valemunkiksi ja petturiksi ja nostattaa ihmisiä häntä vastaan.

Silloin pyhittäjä palasi Kissavoon ja perusti sinne luostarin, jonne tuli muitakin munkkeja. Luostarissa kävi myös paljon maallikkoja hyötymässä hänen opetuksistaan, sillä hän oli hyvin viisas ja täynnä armolahjoja. Kerran kun Damianos oli luostarinsa asioissa Bulgarinan kylässä ja opetti samalla sikäläisiä kristittyjä, turkkilaiset pidättivät hänet. Hänet vietiin Larissan kaupunkiin, jossa alueen turkkilainen hallintomies asui. Damianosta syytettiin siitä, että hän estää kristittyjä käymästä kauppaa sunnuntaisin ja kehottaa heitä pysymään lujina omassa uskossaan. Hallintomies käski piestä hänet, panna raskaat kahleet hänen kaulaansa ja jalkoihinsa ja heittää hänet vankilaan.

Kaksi viikkoa Damianosta kidutettiin julmasti ja taivuteltiin niin uhkauksin, imarteluin kuin lupauksinkin kieltämään kristillinen uskonsa. Hän pysyi kuitenkin horjumattomana. Kun hänet tuotiin uudestaan hallintomiehen eteen, hän puhui rohkeasti Kristuksesta ja arvosteli islamia ja sen profeettaa. Itse hän sanoi olevansa valmis kestämään mitä tahansa kidutuksia Kristuksen tähden. Hallintomies vihastui ja tuomitsi hänet hirtettäväksi ja hänen ruumiinsa poltettavaksi.

Kun Damianosta nostettiin hirttopuuhun, yksi pyöveleistä löi häntä kirveellä niskaan. Silloin hirttoköysi katkesi ja hän putosi puolikuolleena maahan. Vaivautumatta enää nostamaan häntä takaisin pyövelit työnsivät hänet elävänä tuleen. Hänen tuhkansa heitettiin Peneiosjokeen. Tämä tapahtui vuonna 1568.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.

14
2