Pyhä uusmarttyyri Argyros Tessalonikalainen

Pyhä Argyros oli 18-vuotias kristitty, joka oli 1800-luvun alussa erään tessalonikalaisen räätälin palveluksessa. Hänen hyveidensä ja ortodoksisuutensa ansiosta Jumala katsoi hänet marttyyriuden arvoiseksi. Luotettavat tessalonikalaiset todistajat ovat antaneet seuraavan kuvauksen hänen kärsimyksistään.

Eräs kristitty oli joutunut velkojensa takia vankilaan, ja ainoa keino pelastua hirttotuomiolta oli kääntyä islamiin ja tulla turkkilaiseksi. Kuoleman pelossaan velallinen pelasti nahkansa omaksumalla islamin kiistäen ortodoksisen uskonsa. Muutamat muslimit veivät käännynnäisen kahvilaan rohkaistakseen häntä hänen uudessa uskossaan. Argyros näki sen ja meni sisälle kahvilaan, joka oli täynnä janitsaareja eli turkkilaisia sotilaita ja muita asiakkaita. Hän astui rohkeasti luopion eteen kiinnittämättä huomiota toisiin läsnäolijoihin ja sanoi: ”Veljeni, miksi teet näin pahasti? Miksi hylkäät Kristuksen, meidän Luojamme ja Vapahtajamme? Voi sinua kurjaa, mitä olet tehnyt sielullesi, että olet saattanut sen ikuisen ja päättymättömän kuoleman alaiseksi. Miksi sinä teit sen? Siksikö, että pelastuisit ajalliselta kuolemalta? Tule järkiisi, veli! Kadu ja tunnustaudu taas Kristuksen omaksi. Pelkäätkö, että he surmaavat sinut? Anna siis henkesi. Tarjoa oma veresi Kristuksen tähden, sillä meidän kaikkien velvollisuutemme on kuolla rakkaudesta häneen, jos niikseen tulee, sillä Hänkin uhrasi itsensä rakkaudesta meihin.”

Argyros ei ehtinyt sanoa tämän enempää, kun sotilaat syöksyivät hänen kimppuunsa ja alkoivat hakata häntä vimmatusti. He olisivat olleet valmiita iskemään Jumalan miehen kuoliaaksi saman tien, mutta ensin he halusivat yrittää käännyttää hänet islamiin. Janitsaarit kiertelivät hänen ympärillään heilutellen veitsiä ja pistooleja ja huusivat: ”Sano, että rupeat turkkilaiseksi, tai me tapamme sinut tähän paikkaan!” Argyros ei edes kyyristynyt vaan huusi: ”Minä olet kristitty enkä luovu uskostani. Mitä tahansa te teettekin minulle, se koituu minun kunniakseni, sillä minä totisesti haluan kuolla ortodoksisen uskon ja Kristuksen rakkauden tähden.” Nämä sanat saivat sotilaat raivostumaan, ja he raahasivat Argyroksen tuomarin eteen ja totesivat hänen loukanneen islamia julkeasti.

Argyrosta hakattiin säälimättömästi ja armottomasti. Turkkilaiset yrittivät kaikin keinoin saada hänet luopumaan pyhästä uskostaan ja tunnustamaan islamin totuudeksi. Kaikki heidän vaivansa oli kuitenkin turhaa. Kun Argyros ei taipunut, he muuttivat taktiikkaansa ja imartelivat häntä sekä lupasivat hänelle kaikenlaisia lahjoja ja virkoja saadakseen hänet muuttamaan mielensä. Kun heidän juonensa eivät onnistuneet, he heittivät murjotun miehen vankilaan seuraavaan kuulusteluun asti.

Kahden päivän kuluttua Argyros haettiin sellistään ja häntä yritettiin taas taivutella kääntymään islamiin, mutta kun hän ei suostunut, sotilaat vaativat tuomaria tuomitsemaan hänet hirtettäväksi. Tuomari yritti estellä ja sanoi, että jokaisella oli oikeus puolustaa omaa uskoaan aivan niin kuin muslimeillakin ja että olisi parempi yrittää voittaa hänet islamiin hyvällä eikä rangaista häntä rakkaudesta omaan uskoonsa. Janitsaarit pysyivät kannassaan, että hän oli loukannut ja herjannut islamia ja ansaitsi kuoleman. Tuomari harkitsi tilannetta hetken, totesi sitten Argyroksen olevan syyllinen islamin herjaamiseen ja tuomitsi hänet hirtettäväksi.

Sotilaat tarttuivat Argyrokseen ja veivät hänet Kaban-nimiseen paikkaan, missä he hirttivät hänet. Kristuksen urhea kilvoittelija voitti marttyyrin kruunun perjantaina toukokuun 11. päivänä vuonna 1806 ainoastaan 18 vuoden ikäisenä. Näin hän saa riemuita marttyyrien joukossa noudatettuaan rakkauden kaksoiskäskyä rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään. Lähimmäisenrakkautta hän osoitti ojentamalla henkensä uhalla onnetonta luopiota. Täydellistä rakkautta Herraansa kohtaan hän osoitti antamalla henkensä Jeesuksen pyhän nimen tähden. ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” (Joh. 15:12–13)

Ruumis jätettiin tavan mukaan kolmeksi päiväksi riippumaan hirsipuuhun. Teloituksen jälkeen pyhän uusmarttyyri Argyroksen kehossa ei näkynyt jälkeäkään julmista kidutuksista, vaan näytti siltä kuin hän olisi ollut elossa ja nukkunut. Kaikki silminnäkijät ihmettelivät tätä, sillä he olivat nähneet hänen murjotun ruumiinsa ennen hirttotuomiota. Samanlaisen marttyyrikohtalon oli saanut samassa paikassa kolmisenkymmentä vuotta aikaisemmin (28.7.1777) uusmarttyyri Kristodulos, joka myös oli yrittänyt saada erään luopion palaamaan Kristuksen yhteyteen.