Pyhä uusmarttyyri Andreas Argyris Khioslainen

Pyhä uusmarttyyri Andreas Argyris syntyi Kreikassa Khioksen saarella vuonna 1438 hurskaaseen ja varakkaaseen ylimysperheeseen ja sai kristillisen kasvatuksen. Ollessaan 27-vuotias hän sairastui hengenvaarallisen korkeaan kuumeeseen ja rukoili taivaan Valtiatarta, pyhää Jumalanäitiä, jotta tämä pyytäisi Poikaansa, maailman Vapahtajaa, parantamaan hänet; Andreas lupasi viettää neitseellistä ja puhdasta elämää lopun ikäänsä, jos paranisi. Jumalanäiti kuuli hänen rukouksensa, ja Andreas pukeutui valkoisiin vaatteisiin, jotka muistuttivat häntä aina hänen lupauksestaan. Hänen sydämensä paloi halusta kuolla marttyyrina.

Andreas matkusti Khiokselta Konstantinopoliin voittaakseen marttyyrinkruunun. Siellä syyrialaiset kauppiaat alkoivat väittää, että hän oli aikaisemmin Aleksandriassa ollessaan kieltänyt Kristuksen, polkenut pyhän ristin jalkoihinsa, kääntynyt islaminuskoon ja sitten luopunut siitä, seurustellut kristittyjen kanssa ja jopa käynyt heidän kirkoissaan. Oikeudenistunnossa hän kiisti kaikki syytökset ja vakuutti, ettei ollut koskaan kääntynyt islamiin eikä käynyt Aleksandriassa eikä hän ollut ympärileikattu, mutta kukaan ei kuunnellut häntä, vaan hänet heitettiin vankilaan. Kun sulttaani Mehmet II (1432–1481) kuuli, että Andreas oli sivistynyt nuorimies hyvästä perheestä, hän lupasi tälle korkean aseman, jos hän kieltäisi Kristuksen ja kääntyisi muslimiksi. Muussa tapauksessa hänet tuomittaisiin kuolemaan.

Seuraavan päivän oikeudenkäynnissä tuomari ja hänen avustajansa yrittivät houkutella Andreasta omaksumaan islamin ja lupasivat hänelle palkkioita, korkean aseman, kultaa ja hopeaa ja muita etuja, jos hän suostuisi, mutta Kristuksen uskollinen sotilas ei halunnut menettää ikuista elämäänsä aineellisen hyvän takia. Turkkilaiset lupasivat, että hyvinvointi tässä elämässä takaisi hänelle hyvinvoinnin myös tulevassa elämässä. Andreas vastasi: ”Se ei ole totta! Sillä jos me vietämme nautinnollista elämää täällä, emme löydä paratiisia. Uskokaa kerta kaikkiaan, että minä kestän kaikki kidutukset ja jopa kuoleman mieluummin kuin kuuntelen teitä ja noudatan teidän vaatimuksianne.”

Andreas heitettiin taas vankilaan ja muutamia päiviä myöhemmin hänet vietiin suuren kansanjoukon eteen, riisuttiin ja hakattiin ja hänen luunsa murskattiin. Hän rukoili Jumalanäidin apua, ja hetken kuluttua hän pystyi taas seisomaan suorassa, kun hänen voimansa palasivat. Yhä uudelleen hänet vietiin yöksi vankilaan ja tuotiin taas seuraavana päivänä ulos kidutettavaksi. Hänen lihastaan leikattiin palasia, mutta Jumalanäidin rukousten avulla hän parani, ennen kuin hänet taas vietiin kidutettavaksi. Kun hänen toinen poskensa leikattiin irti ja heitettiin maan tomuun, kristityt ottivat sen heti talteen ja veivät sen Galatassa Jumalanäidin kirkkoon, missä se suljettiin kultaiseen rasiaan, ja sen kautta tapahtui monia ihmeitä.

Kun Andreas vietiin toukokuun 29. päivänä vuonna 1465 teloituspaikalle, hänen ruumiinsa oli kaikista julmista kidutuksista huolimatta taas ehyt ja terve. Turkkilaiset olivat lopulta käsittäneet, etteivät saisi häntä käännytetyksi islamiin, ja pilkkasivat häntä, mutta hän puhui kuolemasta kuin se olisi elämää. Hän sanoi, että hänen ihmeellinen parantumisensa oli Jumalan työtä. Kiduttajat raivostuivat siitä ja mestasivat hänet, jolloin enkelit veivät hänen sielunsa Luojan luokse. Hänen jäännöksensä olisi heitetty lintujen tai kalojen syötäväksi, mutta Konstantinopolin kristityt halusivat haudata ne kunniallisesti. Sulttaani Mehmet II tunnusti pyhän miehen marttyyriuden ja luovutti hänen ruumiinsa kristityille haudattavaksi.

Kymmenentuhatta kreikkalaista, latinalaista ja turkkilaista kokoontui kaikkialta kaupungista vastaanottamaan hänen pyhiä jäännöksiään. He veivät pyhän uusmarttyyri Andreas Argyris Khioslaisen reliikit psalmeja laulaen Jumalanäidin kirkkoon Galatassa, missä ne haudattiin maanalaiseen holviin kirkon alle.

29
5