Pyhä Teodoros Merkitty

Pyhä Teodoros syntyi Jerusalemissa vuonna 775. Hänet lähetettiin yhdessä veljensä Teofaneksen (11.10.) kanssa opiskelemaan Pyhän Sabbaksen luostariin. Heidän opettajanaan oli pyhä Mikael Synkellos (18.12), joka antoi heille hyvän tiedollisen sivistyksen ja perehdytti heidät kilvoituselämään. Molemmat veljekset vihittiin munkeiksi ja pian sen jälkeen vuonna 811 myös pappeuteen. Jerusalemin patriarkka lähetti heidät yhdessä hengellisen isänsä Mikaelin kanssa tärkeään tehtävään Roomaan puolustamaan uskoa ja hakemaan apua Jerusalemin kirkolle, joka joutui maksamaan raskaita veroja arabeille. He eivät kuitenkaan päässeet perille, vaan joutuivat jäämään Konstantinopoliin (ks. edellä s.___).

Veljekset asettuivat Khoran luostariin, joka oli varattu Palestiinasta pakenevien munkkien käyttöön. Mutta kun Leo V (813–820) aloitti vainot ikonien kunnioittajia vastaan, heidät pidätettiin ja suljettiin Bosborin rannalla olevaan linnoitukseen aina keisarin kuolemaan asti. Keisari Mikael II:n aikana (820–829) vainot laantuivat ja veljekset saattoivat jatkaa rauhallista luostarielämää ja kirjallisia töitään Sosthenionin Pyhän Mikaelin luostarissa Bosborin Euroopan puoleisella rannalla.

Kun vainot alkoivat uudestaan keisari Teofiloksen aikana (829–842), veljekset pidätettiin taas ja he joutuivat kahdeksi vuodeksi vangeiksi Afusian saarelle Propontikseen. Kun heidät vietiin keisarin eteen, Teodoros selitti tälle rauhallisesti ja selkeästi, ettei ikonien kunnioittaminen ole Vanhan testamentin kuvakiellon vastaista vaan ennemminkin vakuutus Kristuksen ihmiseksitulemisesta, sillä ihmisenä Kristus tuli kuvattavaan muotoon. Tämä sai keisarin raivostumaan ja hän määräsi veljekset ruoskittaviksi, minkä jälkeen heidän otsiinsa painettiin poltinraudalla 12-säkeinen pilkkaruno. Se oli todennäköisesti keisarin itsensä kirjoittama ja siinä selitetään heidän tuomionsa syitä. Tästä johtuu heidän lisänimensä ”Merkitty” (Graptos). Tuskastaan huolimatta Teodoroksella oli vielä voimaa sanoa keisarille, että tämä oli merkinnyt poltinraudalla itse Kristuksen kasvot, joiden kuvaa he kantoivat itsessään. Hän myös kiitti keisaria siitä, että tämä oli teollaan avannut heille paratiisin portit ja liittänyt heidät marttyyrien ja tunnustajien pyhään joukkoon.

Vähän aikaa veljeksiä pidettiin tarkkailun alaisina pääkaupungissa, mutta sitten heidät karkotettiin Bitynian Apameaan (nyk. Mudanya). Siellä Teodoros monien taistojensa näännyttämänä antoi henkensä Jumalan haltuun vuonna 841. Teofanes hautasi veljensä ruumiin suuren uskovaisten joukon läsnä ollessa, vaikka keisarillinen käskykirje olikin kieltänyt ikonien puolustajien hautaamisen. Teofanes oli sepittänyt veljensä kunniaksi erityisiä hautajaisveisuja, joita uskovat lauloivat. Ikonoklasmin ajan jälkeen Teodoroksen reliikit siirrettiin Khalkedoniin luostariin, jonka Teofiloksen poika keisari Mikael III oli rakennuttanut hänen kunniakseen.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.

27
12