Pyhä Teodoros, Khoran luostarin perustaja

Pyhä Teodoros, joka oli keisari Justinianoksen (527–565) puolison Teodoran eno, oli kuuluisa kenraali. Hän johti Itä-Rooman armeijan voittoon taistelussa persialaisia vastaan vuonna 528. Kun rauha palasi, maallisten asioiden turhuuden havainnut Teodoros vetäytyi kahden kumppaninsa kanssa viettämään erakkoelämää eräälle vuorelle lähelle Antiokiaa. Pian maine hänen pyhästä elämästään levisi paikkakunnan asukkaiden keskuuteen.

Kerran eräs bysanttilainen kenraali oli metsästysretkellä vuorella ja tunnisti Teodoroksen. Hän ilmoitti keisarille, että tämän jo kuolleeksi luultu sukulainen oli löytynyt. Justinianos kutsui Teodoroksen kirkolliskokoukseen, joka kokoontui Konstantinopolissa vuonna 563 käsittelemään teopassionistien harhaoppia[1].

Kokouksen jälkeen Teodorosta pyydettiin jäämään kaupunkiin, ja hän asettui oppilaineen kaupunginmuurien ulkopuolelle paikkaan, jossa oli kappeli ja pieni asuintalo keljoineen. Nämä rakennukset tuhoutuivat maanjäristyksessä lokakuun 6. päivänä vuonna 557. Keisarin käskystä ja hänen taloudellisella tuellaan Teodoros rakensi paikalle uuden entistä paljon suuremman luostarin, johon kuului kolme upeilla mosaiikeilla ja freskoilla koristettua kirkkoa. Pyhä Teodoros kuoli 91-vuotiaana, ilmeisesti vuonna 568 (eräiden tietojen mukaan 595). Hänen seuraajakseen tuli hänen oppilaansa Teoplastos.

Koko bysanttilaisen ajan Khoran Kristus Vapahtajan luostari toimi erityisesti Palestiinasta tulleiden munkkien asuinpaikkana.[2] Luostarin kirkot ja niiden kauniit mosaiikit ovat säilyneet nykypäivään saakka ja kuuluvat nykyisen Istanbulin tärkeimpiin nähtävyyksiin.


[1] Oppi, jonka mukaan Kristuksen kärsimysten yhteydessä myös jumaluus kärsi. Jumaluus ei kuitenkaan voi sinänsä kärsiä, vaikka Kristus kärsikin yhtenä persoonana, johon kuului sekä täydellinen ihmisyys että täydellinen jumaluus.

[2] Ks. pyhät Sabbas (5.12.) ja Mikael Synkellos (18.12).

8
1