Pyhä Teodora, Epeiroksen kuningatar

Pyhä Teodora oli Tessalonikan hallitsijan Johannes Petralifaksen tytär. Hän syntyi vuonna 1210 ja eli levottomana aikana, jolloin ristiretkeläiset olivat valloittaneet Konstantinopolin. Bysantin valtakunnassa säilyi kuitenkin vielä itsenäisiä alueita kuten Nikea, Trapezus ja Epeiros, mutta näidenkin hallitsijat kävivät keskenään valtataisteluja. Pyhä Teodora sai puolisokseen Epeiroksen hallitsijan Mikael Dukas II:n.

Teodora oli kuin äiti kaikille alamaisilleen. Hän käytti korkeaa asemaansa hallitsijan puolisona etenkin köyhien ja sairaiden hyväksi. Kansa rakasti häntä suuresti. Teodoraa kohtasi raskas koettelemus, kun Mikael yhtäkkiä rakastui silmittömästi erääseen ylhäiseen leskeen. Omaa vaimoaan hän alkoi halveksia ja pahoinpidellä käskien palvelijoiden pitää emäntänään uutta tunkeilijaa. Tämän kauhean koettelemuksen Teodora kesti Jumalaan luottaen. Hän ei lannistunut vaan piti syyttömästi kärsimiään murheita timantteina, jotka koristaisivat häntä taivaassa.

Lopulta Mikael karkotti vaimonsa luotaan. Viisi vuotta Teodora vaelteli kodittomana sinne tänne sylissään pieni esikoispoikansa Nikeforos. Kerran hän kohtasi metsän reunalla erään papin, joka alkoi kysellä hänen vaiheitaan. Ensin Teodora tahtoi salata, kuka hän oli, mutta pappi vannotti häntä kertomaan totuuden. Kuultuaan hänen tarinansa pappi otti hänet ja lapsen kotiinsa ja piti heistä huolta siihen saakka, kunnes Teodoran koettelemus päättyi.

Epeiroksen pääkaupungissa Artassa despootti Mikaelin toimet olivat herättäneet suurta pahennusta ja kaikki kaipasivat hyveellistä ja armeliasta Teodoraa. Kerran Mikaelin ollessa kaukana kaupungista ylhäiset miehet pidättivät hänen jalkavaimonsa ja saivat tämän tunnustamaan, että hän oli magiaan turvautumalla saanut hallitsijan hylkäämään laillisen vaimonsa. Kun hallitsija palattuaan kuuli tästä, hän tuli tuntoihinsa ja alkoi etsiä Teodoraa kaikkialta. Saatuaan kuulla puolisonsa katumuksesta Teodora palasi kaupunkiin miehensä luokse. Koko kaupunki kerääntyi toivottamaan hänet tervetulleeksi takaisin. Siitä lähtien hän eli rauhassa puolisonsa kanssa ja hänestä tuli tämän tukija niin hengellisissä kuin valtakunnallisissakin asioissa. Erityisesti hän auttoi Mikaelia hoitamaan suhteita Nikean keisarikuntaan. Esikoisensa lisäksi he saivat vielä neljä lasta. Yhdessä puolisot huolehtivat pelastuksestaan antamalla runsaasti almuja, rukoillen ja tehden Jumalalle otollisia töitä. He rakennuttivat kaupunkiin kaksi kaunista kirkkoa Jumalanäidin kunniaksi. Lisäksi Teodora rakennutti nunnaluostarin ja sen yhteyteen pyhälle Georgiokselle omistetun kirkon.

Elettyään avioliitossa noin 40 vuotta Teodora meni Mikaelin kuoltua nunnaksi perustamaansa luostariin. Hän kilvoitteli ankarasti jatkaen samalla hyviä tekojaan kansan keskuudessa. Nöyrästi hän palveli luostarin sisaria. Näin hän eli vielä monta vuotta.

Teodora sai Jumalalta tiedon, että hänen hetkensä lähteä tästä elämästä oli koittamassa. Koska Pyhän Georgioksen kirkko ei ollut vielä viimeistelty, hän pyysi pyhää Georgiosta ja Jumalanäitiä rukoilemaan Kristukselta hänelle vielä puoli vuotta jatkoaikaa, että saisi työn päätökseen. Kun tämä aika oli kulunut, hän kutsui sisaret luokseen ja antoi heille viimeiset neuvonsa. Hänen ruumiinsa haudattiin kirkon eteiseen ja sen äärellä on tapahtunut paljon ihmeitä. Pyhä Teodora on Keski-Kreikassa sijaitsevan Artan kaupungin suojelija ja hänen muistopäiväänsä vietetään joka vuosi juhlallisesti toimittamalla ristisaatto, jossa hänen reliikkejään kannetaan kaupungin kaduilla.

11
3