Pyhä Tamara, Georgian kuningatar

Pyhä Tamara oli Georgian kuningas Giorgi III:n tytär. Hänestä tuli isänsä kanssahallitsija 12-vuotiaana. Kuninkaan kuoltua aatelisto tunnusti Tamaran maan ainoaksi hallitsijaksi ja hänet kruunattiin kuningattareksi 18-vuotiaana vuonna 1184. Nuoresta iästään huolimatta Tamara osoittautui taitavaksi hallitsijaksi. Hän oli kaunis ja terävä-älyinen, mutta myös vilpitön ja harras kristitty. Hänen aikanaan Georgian kuningaskunta nousi suurimpaan kukoistukseensa.

Hallituskautensa alussa Tamara kutsui koolle kirkolliskokouksen, joka tervehdytti maan kirkollista elämää ja loi vahvan perustan valtion ja kirkon laupeudentyölle. Kokouksessa hän puhui papistolle: ”Huolehtikaamme Jumalan meille uskomista sieluista; te sanalla ja minä teoilla; te opettamalla, minä lakiin turvautuen; te kasvattamalla, minä kouluttamalla, niin että yhdessä pidämme kiinni Jumalan laista ja vältämme ikuisen tuomion.”

Kirkko ja hovi valitsivat Tamaralle sulhaseksi ruhtinas Andrei Bogoljubskin pojan Georgin. Tämä oli loistava sotilas, mutta avioliitto Tamaran kanssa paljasti hänen luonteensa nurjat puolet, juoppouden ja moraalittomuuden. Lopulta hovi karkotti hänet Georgiasta mutta antoi hänelle runsaan hyvityksen.

Monet naapurikansojen hallitsijat ihailivat Tamaran kauneutta ja havittelivat häntä puolisokseen, mutta hän torjui heidät kaikki. Hovinsa painostuksesta hän kuitenkin suostui lopulta toiseen avioliittoon. Tällä kertaa hän tätinsä Rusudanin suosituksesta valitsi puolisokseen Ossetian hallitsijan pojan Davit-Soslan Bagratunin, joka oli vanhaa armenialaista hallitsijasukua.

Vuonna 1195 muslimit tekivät yhteisen sotaretken Georgiaan. Kuningatar Tamara kutsui joukkonsa aseisiin. Tšqondidin metropoliitta Anton kehotti toimittamaan kokoöisiä jumalanpalveluksia ja jakamaan almuja, jotta köyhätkin voisivat levätä töistään ja rukoilla. Ennen taistelua Tamara kehotti sotilaita panemaan toivonsa Jumalaan, Kristuksen ristiin ja kaikkein pyhimpään Jumalansynnyttäjään. Riisuttuaan kenkänsä hän nousi Metekhin kalliolla Tifliksessä sijaitsevaan Jumalansynnyttäjän kirkkoon, polvistui Jumalansynnyttäjän ikonin eteen ja rukoili hellittämättä, kunnes sai tiedon Georgian armeijan kiistattomasta voitosta.

Ensimmäisen menestyksekkään taistelun jälkeen Georgian armeija kulki voitosta voittoon turkkilaisia vastaan. 1200-luvun alkuun mennessä niin kristitty länsi kuin islamilainen itäkin tunnustivat Georgian poliittisen arvovallan. Tämä sai islamilaisen maailman varuilleen. Vuonna 1203 sulttaani Rukn al-Din (1196–1204) marssi Georgiaan johtaen muslimimaiden valtaisaa liittoutunutta armeijaa. Leiriydyttyään lähelle Basiania hän lähetti kuningatar Tamaralle viestin, jossa hän vaati tätä antautumaan ja kääntymään islamiin. Tamara vastasi hänelle: ”Ehdotuksesi perustuu rikkauteesi ja valtavaan armeijaasi, mutta se ei ota huomioon Jumalan tuomiota. Minä sen sijaan en luota yhteenkään armeijaan enkä mihinkään maalliseen, vaan Kaikkivaltiaan Jumalan oikeaan käteen ja siihen ristiin, jota sinä kiroat. Jumalan tahto tapahtuu, ei sinun tahtosi, ja Jumalan tuomio vallitsee, ei sinun tuomiosi.”

Georgialaiset sotilaat kutsuttiin viivyttelemättä aseisiin. Rukoiltuaan Jumalansynnyttäjän Vardzialaisen ikonin edessä kuningatar Tamara johti joukkonsa avojaloin kaupungin portille. Georgialaiset, jotka panivat kaiken toivonsa Herraan ja Tamaran hartaisiin rukouksiin, löivät muslimijoukot historiallisessa Basianin taistelussa.

Voitto vahvisti Tamaran uskoa. Päivisin hän esiintyi kuninkaallisessa loistossaan ja hallitsi viisaasti, mutta yöt hän vietti rukoillen. Hän teki käsitöitä ja jakoi ompeluksensa köyhille. Kerran rukouksesta ja ompelemisesta väsyneenä Tamara torkahti ja näki näyn. Hän oli astuvinaan loistavasti sisustettuun taloon, jossa hän näki jalokivin koristellun valtaistuimen. Kun hän lähestyi istuinta, hänet pysäytti vanha mies, jonka pään yllä loisti sädekehä. ”Kuka voisi olla minua ansiollisempi istumaan tuolla suurenmoisella valtaistuimella?” Tamara kysyi häneltä. Pyhä mies vastasi hänelle: ”Tämä istuin on tarkoitettu palvelustytöllesi, joka on omin käsin ommellut jumalanpalveluspuvut kahdelletoista papille.” Herättyään kuningatar Tamara tarttui heti työhön ja ompeli itsekin jumalanpalveluspuvut kahdelletoista papille.

Kerran pyhä Tamara oli valmistautumassa juhlaliturgiaan Gelatin luostarissa. Hän kiinnitti parhaillaan rubiineja vyöhönsä, kun hänelle tuotiin sana, että luostarin tornin ulkopuolella oli kerjäläinen pyytämässä almuja. Saatuaan pukunsa valmiiksi hän meni ulos tornin luo, muttei löytänyt sieltä enää ketään. Onnettomana hän soimasi itseään, että oli viivytellyt köyhän tapaamista ja siten tullut kieltäneeksi itsensä Kristuksen. Hän riisui heti vyönsä, joka oli saattanut hänet tähän kiusaukseen, ja lahjoitti sen luostarissa olevalle Jumalansynnyttäjän ikonille.

Tamaran hallitusaikana Vardzian kallioihin louhittiin kokonainen luostarikaupunki. Georgian luostareiden lisäksi Tamara tuki lahjoituksin myös ulkomailla olevia kirkkoja ja luostareita Palestiinassa, Kyproksella, Siinailla, Kreikassa, Athosvuorella, Makedoniassa, Traakiassa, Romaniassa ja Konstantinopolissa. Hän myös kielsi kuolemanrangaistuksen ja kaikki ruumiillisen kidutuksen muodot.

Tamara sai Jumalalta ennalta tiedon lähestyvästä kuolemastaan. Hän hyvästeli hoviväkensä ja antoi sielunsa rauhassa Herran käsiin vuonna 1213. Pyhän Tamaran hautapaikka on jäänyt mysteeriksi. Eräät lähteet väittävät, että hänen hautansa on Gelatin luostarissa Bagratuni-dynastian hautaholvissa, kun taas toiset esittävät, että hänen reliikkinsä ovat Pyhän Ristin luostarin hautaholvissa Jerusalemissa.