Pyhä suurmarttyyri Euplos

Pyhän suurmarttyyri Euploksen (Euplius) marttyyriudesta on säilynyt silminnäkijän kuvaus. Keisarien Diocletianuksen ja Maximianuksen hallituskaudella huhtikuun 29. päivänä 304 diakoni Euplos astui Sisilian Cataniassa tuomioistuimen eteen ja huudahti: ”Olen kristitty ja tahdon kuolla Kristuksen nimen tähden!” Viivyttelemättä hallintoviranomainen Calvisianus määräsi, että tämä röyhkeä mies, joka uskalsi puhua tuolla tavoin, oli vietävä oikeuden eteen.

Euplos astui oikeussaliin pitäen käsissään pyhää Evankeliumikirjaa. Istunnon johtaja Maximus sanoi, että kirja oli kielletty keisarin määräyksellä. ”Mistä olet niitä saanut, kotoasiko?” Calvisianus kysyi. Euplos vastasi: ”Minulla ei ole kotia.” Calvisianus kehotti häntä lukemaan jotakin kirjasta. Euplos luki: ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Toisesta kohdasta hän luki: ”Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.” He kävivät lyhyen keskustelun:
– Mitä se tarkoittaa? tuomari kysyi.
– Se on minun Herrani ja Jumalani laki sellaisena, kuin se on minulle annettu.
– Kuka sen on antanut?
– Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika.

Pitäen näitä tunnustuksia riittävinä Calvisianus luovutti Euploksen kiduttajille kuulusteluja varten. Pakanallisen idesjuhlan aattona 12.8. pyhä Euplos vietiin takaisin tuomioistuimen eteen. Kun häneltä kysyttiin, oliko hän edelleen samaa mieltä kuin edellisissä kuulusteluissa, hän siunasi otsansa vapaalla kädellään ja julisti: ”Hänet, jonka olen tunnustanut, minä edelleenkin tunnustan. Olen kristitty ja luen pyhiä kirjoituksia. Mieluummin kuolen kuin luopuisin niistä, sillä ne sisältävät iankaikkisen elämän.”

”Missä ne nyt ovat?” häneltä kysyttiin. ”Minun sisimmässäni”, hän vastasi. Tämän jälkeen hänelle määrättiin lisää julmia kidutuksia. Kärsimyksiensä keskellä Euplos kiitti Kristusta, joka piti häntä arvollisena kärsimään tähtensä. Jonkin ajan kuluttua hallitusmies käski kiduttajia lopettamaan ja kutsui pyhää Euplosta kumartamaan jumalia. Tämä vastasi: ”Kumarran Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, Pyhää Kolminaisuutta. Muut eivät ole mitään jumalia.” Kun Calvisianus viimeisen kerran kehotti häntä uhraamaan, jos hän halusi säästää elämänsä, Euplos sanoi: ”Kyllä minä uhraan. Mutta uhri olen minä itse, joka uhraan itseni Kristukselle, Jumalalleni. Sinun yrityksesi ovat turhia. Minä olen kristitty!”

Maaherra antoi kiduttaa häntä entistä enemmän. Kun marttyyrin voimat hiipuivat eikä hänen äänensä enää kuulunut, hänen huulensa jatkoivat kuitenkin Jumalan kiittämistä. Calvisianus julisti kuolemantuomion, jonka kirjuri kirjoitti kaikkien nähtäväksi: ”Koska kristitty Euplos on halveksinut keisarin asetuksia, pilkannut jumalia ja kieltäytynyt perumasta tätä kaikkea, määrään, että hänet tulee teloittaa miekalla.” Evankeliumikirjan, jota Euplos oli pitänyt käsissään pidätyksensä hetkellä, he ripustivat hänen kaulaansa, ja sanansaattaja huusi hänen edessään: ”Kristitty Euplos, jumalien ja keisarien vihollinen!” Matkalla Euplos täynnä iloa toisti jatkuvasti: ”Kunnia Kristukselle, meidän Jumalallemme.” Mestauspaikalla pyhä marttyyri Euplos polvistui pitkään rukoukseen kiittäen Jumalaa ja ojensi sitten päänsä pyövelin katkaistavaksi. Kristityt ottivat talteen hänen ruumiinsa ja voitelivat sen hyväntuoksuisilla voiteilla ennen hautaamista.