Pyhä Sunniva (Synnöve) Norjalainen

Pyhä Sunniva syntyi Irlannin länsiosassa noin 900-luvun puolivälissä kuninkaan tyttärenä ja oli jo nuorena hyvin viisas. Isänsä kuoltua hänestä tuli hallitsija. Monet halusivat päästä valtaapitävän kauniin neidon aviomieheksi. Eräs viikinkipakana uhkaili häntä, kiusasi ja ryösti kansaa ja aiheutti levottomuutta kuningaskunnassa, koska Sunniva ei halunnut solmia avioliittoa hänen kanssaan. Sunnivan tilanne oli sietämätön, minkä vuoksi hän kutsui kansan koolle ja kertoi lähtevänsä Irlannista, jotta maahan saataisiin rauha.

Sunniva oli suosittu kansan keskuudessa, koska hän oli hurskas ja huolehti köyhistä ja kovaosaisista. Siksi joukko miehiä, naisia ja lapsia lähti hänen mukaansa ulkomaille. He asettivat toivonsa Herraan irlantilaiseen tapaan lähtemällä laivoilla avomerelle ilman purjeita, airoja tai aseita. Laivat ajelehtivat Norjan suuntaan. Jotkut niistä ajautuivat Kinnin saarelle, mutta Sunnivan laiva rantautui Seljan saarelle Stadlandin eteläpuolelle.

Seljalla oli metsää ja makeaa vettä, ja merestä sai kalaa. Mantereen maanviljelijät pitivät karjaa laitumella Seljan saaressa. ”Seljan miehet”, kuten Sunnivaa ja hänen laivansa miehistöä kutsutaan, asettuivat asumaan saaren luoliin ja viettivät askeettista elämää Pohjanmeren rannalla toimittaen jumalanpalveluksia ja ylistäen Jumalaa. Heidän ruokanaan olivat kala ja kasvit.

Mantereen maanviljelijät tyrmistyivät huomatessaan, että Seljalla asui muukalaisia, koska pelkäsivät heidän ryöstävän karjaa. He kääntyivät pakanallisen kuningas Haakon Jaarlin (hallitsijana 970–995) puoleen, joka tulikin sotajoukkojen kanssa käydäkseen puolustuskyvyttömän naisen ja hänen aseettomien seuralaistensa kimppuun. Kun Seljan miehet näkivät sotalaivoja merellä, he tajusivat, että kuolema oli lähellä. He piiloutuivat luoliin ja rukoilivat Kristusta, että Hän pelastaisi heidän sielunsa eikä antaisi heidän ruumiidensa joutua sotilaiden käsiin. Heidän rukouksensa kuultiin. Kallionlohkareita vieri luolien suulle ja hautasi heidät luoliin. Pyhästä Sunnivasta ja Seljan miehistä tuli Norjan ensimmäiset ortodoksiset marttyyrit noin vuonna 980. Haakon Jaarli ja hänen sotajoukkonsa olivat ihmeissään, kun Seljalta ei löytynyt ketään, vaikka he olivat saarta lähestyessään nähneet siellä ihmisiä, ja lopulta he joutuivat palaamaan tyhjin toimin.

Myöhemmin Seljalla alkoi tapahtua outoja ilmiöitä. Kun eräs talonpoika oli saarella etsimässä hevostaan, hän löysi sen seisomasta kiviröykkiön vieressä ihmeellisen valopatsaan edessä. Muutamia vuosia myöhemmin kaksi Tord-nimistä pakanaa tuli tapaamaan Jaarlia. Ohittaessaan saarta he näkivät voimakkaan valon säteilevän ylhäältä Seljaa kohden. He lähtivät saarelle tutkimaan asiaa ja löysivät ihmisen pään, joka tuoksui hunajalta. He veivät pyhän reliikin Nidarokseen (nykyinen Trondheim). Tuolloin Haakon Jaarli oli juuri kukistettu ja ortodoksinen kuningas Olavi Tryggvenpoika (hallitsijana 995–1000) oli noussut valtaan. Olavi oli varttunut Virossa ja elänyt pyhän Vladimirin hovissa Venäjällä. Hän oli ollut katekumeenina Konstantinopolissa ja joidenkin lähteiden mukaan auttanut Vladimiria Venäjän kristillistämisessä. Olavi kastettiin Englannin Essexissä, ja hän oli mukana Pohjoismaiden lähetystyössä.

Kuningas Olavi ja piispa Sigurd käsittivät heti, että löytynyt pää kuului jollekin pyhälle. Olavi kertoi sen löytäneille Tordeille kolmiyhteisestä Jumalasta, ja nämä pyysivät saada kasteen. Kuningas ja piispa kyselivät, mitä Seljasta tiedettiin. Saarelta löytyi lisää tuoksuvia luita ja pienestä kallionluolasta pyhän Sunnivan maatumattomat jäännökset, joissa hiuksetkin olivat tallella. Vuoren rinteelle rakennettiin Pyhän Sunnivan kirkko, ja vuonna 996 pyhät reliikit sijoitettiin reliikkilippaassa kirkkoon. Sunnivan luolaan sijoitettiin pieni kappeli, joka oli todennäköisesti omistettu pyhälle ylienkeli Mikaelille. Kun pyhä Olavi Haraldinpoika (k. 1030)* saapui jatkamaan kaimansa aloittamaa lähetystyötä, hän kävi myös Seljalla.
*) Ks. 29.7. Hallitsijana 1015–1028.

Saarelle rakennettiin useita kirkkoja ja benediktiiniläisluostari, ja Seljasta tuli piispanistuin, joka myöhemmin siirrettiin Bergeniin. Pyhän Sunnivan reliikit sijoitettiin Bergenin katedraaliin, minkä jälkeen hänen kunnioituksensa levisi laajalle. Reformaation jälkeen luostari suljettiin ja reliikit ryöstettiin. Luostarin rauniot ovat yhä nähtävissä, mutta reliikkien kohtalosta ei ole tietoa. Esineitä on kuitenkin säilynyt. Ikoneissa pyhä Sunniva kuvataan usein kivenlohkare kädessä. Selja on ollut pyhiinvaelluskohde jo tuhat vuotta, ja Sunnivan lähteestä pulppuaa parantavaa vettä. Monet norjalaiset tytöt ovat saaneet nimen Synnøve pyhän Sunnivan mukaan. Norjassa on muisteltu myös pyhän Sunnivan reliikkien siirtoa 7.9. ja 31.8.

8
7