Pyhä Stefan, Unkarin ensimmäinen kuningas

Unkaria hallinnut hunniruhtinas Geisa kääntyi kristinuskoon 900-luvulla, ja hänet kastettiin yhdessä vaimonsa ja muutamien hallitusmiestensä kanssa. Hänen vaimonsa näki näyssä ensimmäisen marttyyrin pyhän Stefanoksen, joka ilmoitti, että he saisivat pojan, joka olisi vievä päätökseen heidän jo aloittamansa työn kansansa kristillistämiseksi. Tämä poika syntyi 970-luvulla Strigoniumissa (nyk. Esztergom Pohjois-Unkarissa) ja sai nimekseen Stefan (Istvan). Hänet kastoi pyhä Adalbert (23.4.), Prahan piispa, joka myös opetti evankeliumia unkarilaisille. Jo Stefanin äidinpuoleinen isoisä Gyula oli kastettu Konstantinopolissa ja hänkin oli saanut nimekseen Stefan.

Kaksikymmentävuotiaana Stefan peri vallan isältään, joka kuoli vuonna 997. Hän kukisti pakanaruhtinaiden kapinan ja päätti julistaa maassaan ortodoksista uskoa. Stefan perusti luostareita ja rakennutti kirkkoja kaikkialle maahan. Hän pyysi paavi Sylvesteriä nimeämään piispat yhdelletoista varustamalleen istuimelle ja suomaan hänelle itselleen kuninkaan arvon. Paavi suostui pyyntöihin ja lähetti hänelle ristin ilmoittaen pitävänsä häntä unkarilaisten apostolina. Stefanista tuli unkarilaisten ensimmäinen kuningas. Paavi Sylvester II ja Länsi-Rooman keisari Otto III kruunasivat hänet kuninkaaksi jouluna 1001.

Kuningas Stefan kunnioitti yli kaiken Jumalanäitiä ja piti häntä Unkarin suojelijana. Hän turvasi Jumalanäidin suojelukseen, asetti kirkkoa suosivia lakeja ja huolehti niiden noudattamisesta. Pakanallisten menojen ja tapojen noudattamisesta säädettiin ankaria rangaistuksia. Ainoat sodat, joita hän kävi, olivat puolustussotia, joissa hänen joukkonsa olivat aina voittoisia. Mutta Jumala salli hänelle myös vaikeita koettelemuksia: kaikki hänen lapsensa kuolivat yksi toisensa jälkeen.

Pyhällä Stefanilla sanotaan olleen aina Kristus huulillaan, Kristus sydämessään ja Kristus kaikessa mitä hän teki. Hän lähti usein ulos harjoittamaan hyväntekeväisyyttä valepuvussa. Kerran tapahtui, että kerjäläisten joukko kävi hänen kimppuunsa lyöden hänet maahan, repien hänen hiuksiaan ja partaansa ja vieden hänen rahansa. Hän rukoili Herraa ja kiitti loukkauksesta, jota hän ei olisi voinut suvaita vihollisiltaan mutta jonka hän otti iloiten vastaan köyhiltä. Hän sanoi, että köyhiä ”kutsutaan Sinun omiksesi, ja heitä kohtaan minulla voi olla vain suvaitsevaisuutta ja lempeyttä”.

Kuninkaana Stefan järjesti nuoren valtion elämää ja vaali sen kulttuurista identiteettiä, mutta myös tehosti kristinuskon opettamista, mikä oli läntisten lähetystyöntekijöiden jäljiltä jäänyt varsin pinnalliseksi. Hän jakoi maan kuuteen hiippakuntaan, rakennutti kirkkoja sekä kreikkalaisia ja latinalaisia luostareita ja antoi niille runsaita lahjoituksia. Stefan julkaisi kaksi säädöskirjaa, jotka kertovat hänen halustaan ohjata kansansa elämää evankeliumin mukaan. Hän kirjoitti myös kehotuksia pojalleen Emericille, jonka opettamisen hän uskoi Venetsiasta tulleelle munkki Gerardille. Sittemmin Gerard vihittiin Csanádin piispaksi ja hän kuoli marttyyrina lähellä Pestiä vuonna 1046.

Kuningas Stefan edisti pyhiinvaelluskulttuuria rakennuttamalla majapaikkoja pyhiinvaeltajille niin Unkariin kuin Jerusalemiin, Konstantinopoliin, Roomaan ja Ravennaan. Hänet tunnettiin hurskaudestaan kaikkialla Euroopassa. Stefan suhtautui ankarasti uskon vihollisiin mutta osasi olla armollinen voitetuille. Vuonna 1030 hän joutui tarttumaan aseisiin torjuakseen saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijan Konrad II:n hyökkäyksen. Palautettuaan rauhan hän palasi pääkaupunkiin, mutta joutui näkemään ainoan poikansa ja seuraajansa Emericin kuoleman.

Pyhä Stefan vietti elämänsä viimeiset vuodet rauhassa. Kun hänen kuolinhetkensä alkoi lähestyä, hän kutsui piispat ja ylimykset pyytäen heitä valitsemaan uuden kuninkaan. Hän vetosi heihin, että he pitäisivät hyvää huolta Unkarin nuoresta kirkosta, noudattaisivat oikeudenmukaisuutta, nöyryyttä, hyväntekeväisyyttä, lainkuuliaisuutta ja uskollisuutta Rooman pyhälle istuimelle. Sitten hän lausui: ”Taivaan Kuningatar, sinun haltuusi minä uskon pyhän kirkkoni, kansani ja valtakuntani sekä oman sieluni.” Pyhä Stefan nukkui pois rauhassa Budassa oman lempijuhlansa Marian taivaaseenastumisen päivänä vuonna 1038 ‒ siis vain kuusitoista vuotta ennen kirkon jakaantumista. Hänet haudattiin Székesfehérvárin kirkkoon.

Kun kuningas Stefanin pyhäinjäännökset nostettiin esiin vuonna 1083, hänen oikea kätensä oli säilynyt maatumattomana. Reliikit asetettiin kunnioitettavaksi, ja niiden äärellä alkoi tapahtua ihmeitä. Hänen oikea kätensä on yhä Pyhän Stefanin kirkossa Budapestissa. Pyhä Stefan on viimeisiä idän ja lännen yhteisiä pyhiä. Vuonna 2000 ekumeeninen patriarkka Bartolomeus vahvisti virallisesti Stefanin pyhyyden myös ortodoksisen kirkon pyhien joukossa.