Pyhä Spyridon Ihmeidentekijä, Trimythuksen piispa

Pyhä Spyridon asui Kyproksen saarella neljännen vuosisadan alussa ja vietti rauhallista paimenen elämää. Hän oli kouluja käymätön kansanmies mutta viisas ja aikaansaava. Hän oli kuulu vieraanvaraisuudestaan ja lähimmäisenrakkaudestaan. Kaikki matkalaiset ja apua tarvitsevat hän kutsui kotiinsa ja palveli heitä koko sydämestään: hän pesi heidän jalkansa ja kestitsi heidät kasvot ilosta loistaen aivan kuin olisi pitänyt heidän palvelemistaan suurena etuoikeutena. Spyridon oli solminut avioliiton kunniallisen uskovan neidon kanssa, ja heillä oli tytär Irene. Vaimonsa kuoleman jälkeen hän eli puhtaasti ja hurskaasti ainoana päämääränään viettää Jumalalle mieluista elämää.

Spyridonin lempeys ja rakkaus kaikkia kohtaan ei pysynyt kätkössä. Kun pienen Trimythuksen kaupungin piispa kuoli, alueen kristityt valitsivat Spyridonin yksimielisesti piispakseen. Näin hänestä tuli myös ”järjellisten lampaiden paimen”. Uudessa asemassaan Spyridon jatkoi entisenlaista elämäänsä. Hän käytti vaatimatonta vaatepartta, kulki aina jalan ja auttoi ihmisiä peltotöissä sekä kaitsi lammaslaumaansa. Eräänä yönä rosvot yrittivät ryöstää hänen laumastaan emälampaita. He eivät kuitenkaan päässeet liikahtamaankaan, sillä jokin yliluonnollinen voima naulitsi heidät paikoilleen. Aamulla rosvot tunnustivat häpeissään aikeensa pyhälle piispalle. Tämä vapautti heidät näkymättömistä kahleista, nuhteli heitä ja kehotti vastedes elämään rehellisesti sekä lahjoitti heille kaiken lopuksi kaksi lammasta – palkkioksi koko yön valvomisesta, kuten hän hymyillen sanoi.

Vaikka Spyridon oli ankara omaa itseään kohtaan, hän suhtautui veljiensä heikkouksiin sääliväisesti. Hän saattoi esimerkiksi rikkoa paaston voidakseen vahvistaa uupunutta vaeltajaa. Hyvän paimenen tavoin hän oli valmis antamaan henkensä hengellisten lampaittensa edestä, jotta he löytäisivät armon viheriöivät laitumet.

Kerran Kyprosta kohtasi suuri kuivuus ja nälänhätä. Sitä seurasi vielä kulkutauti, johon nälän heikentämiä ihmisiä menehtyi satamäärin. Nähdessään ihmisten hädän ja laumansa harvenemisen Spyridon syventyi hartaaseen rukoukseen. Taivaalle alkoi pian kerääntyä pilviä. Vasta kun pyhä jonkin ajan kuluttua rukoili uudelleen, alkoi sataa. Näin kukaan ei voinut ajatella, että kyse oli sattumasta. Lukemattomia muitakin ihmeitä tapahtui hänen rukoustensa voimasta.

Nälänhädän uhatessa aluetta toisen kerran rikkaat tahtoivat käyttää tilaisuutta hyväkseen. He säilyttivät viljaa aitoissaan myydäkseen sen vasta äärimmäisessä hädässä mahdollisimman kalliilla hinnalla. Spyridon oli järkyttynyt heidän kovasydämisyytensä tähden. Kun hän oli rukoillut asian puolesta, rikkaiden aitat romahtivat yöllisessä myrskyssä ja rankkasateessa, minkä jälkeen kaikki saattoivat käydä hakemassa viljaa maksamatta mitään.

Eräänä talvipäivänä Spyridon oli menossa pelastamaan syyttömästi kuolemaan tuomittua miestä, kun joki alkoi tulvia tien poikki estäen hänen kulkunsa. Hän käski vettä pysähtymään ja ylitti joen kuivin jaloin.

Spyridon sai Kristukselta voiman jopa yli kuoleman. Kun eräs vierasheimoinen nainen toi kuolleen vauvansa ruumiin Spyridonin jalkoihin, tämä rukoili ja lapsi virkosi henkiin. Oman tyttärensä Irenen kuoltua äkillisesti pyhä piispa ei sen sijaan pyytänyt Herraa palauttamaan tätä elämään. Mutta kun muuan nainen, joka oli uskonut rahansa Irenen haltuun, oli epätoivoissaan, koska kukaan ei tiennyt, minne Irene oli pannut rahat, piispa kumartui tyttärensä haudan yli ja kysyi tältä, missä ne ovat. Haudasta kuului ääni, joka ilmoitti hänelle paikan.

Kun keisari Konstantinus Suuri kutsui kokoon ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen Nikeaan vuonna 325, myös Spyridon osallistui siihen yksinkertaisessa paimenenviitassaan yhdessä aikakautensa loistavimpien ja sivistyneimpien hahmojen kanssa. Kokouksen kuluessa areiolainen filosofi haastoi ortodoksit keskusteluun Pyhästä Kolminaisuudesta. Silloin Kyproksen oppimaton paimen astui esiin ja julisti Pyhän Kolminaisuuden olevan Jumalan salaisuuksia, joita pieni inhimillinen järki ei voi käsittää, niin kuin ei merikään mahdu pikkuruiseen astiaan. Tarinan mukaan hänellä oli kädessään tiili, jonka valmistukseen tarvitaan kolmea elementtiä: tulta, vettä ja maata. Puheensa lopuksi Spyridon teki Kolminaisuuden ykseyttä valaistakseen ristinmerkin tiilen yli ja lausui: ”Nimeen Isän…”, jolloin tiilestä leimahti tuli kohti kattoa, ”ja Pojan”, jolloin sen sisältämä vesi valahti maahan, ”ja Pyhän Hengen”, jonka jälkeen hän avasi kämmenensä, jolla oli vain maa-aines, josta tiili oli tehty. Keskustelun lopputuloksena filosofi hylkäsi areiolaisuuden ja liittyi ortodoksien riveihin.

Pyhän Konstantinuksen kuoleman jälkeen hänen poikansa Konstantios kallistui jälleen areiolaisuuteen. Oleskellessaan kerran Antiokiassa Konstantios sairastui niin vakavasti, että hänen tilansa näytti toivottomalta. Viimeisenä oljenkortena pyhä Spyridon kutsuttiin paikalle Kyprokselta. Heti kun hän saapui oppilaansa Trifyllioksen (12.6.) kanssa, hän paransi keisarin ja sai tämän lupaamaan, että pysyy uskollisena ortodoksiselle opetukselle ja kohtelee alamaisiaan armahtavaisesti. Keisari antoi pyhälle piispalle paljon kallisarvoisia lahjoja, jotka tämä heti Kyprokselle palattuaan jakoi pois.

Kerran Spyridon toimitti ehtoopalvelusta syrjäisessä kirkossa, jossa ei ollut läsnä muita kuin hänen diakoninsa. Kun pyhä piispa sanoi: ”Rauha olkoon teille kaikille!”, diakoni kuuli hämmästyksekseen näkymättömän seurakunnan vastaavan: ”Niin myös sinun hengellesi.” Spyridonin erityiset armolahjat ilmenivät myös käytännön asioissa. Kerran hän paljasti, missä erään paimenen kadonneet lampaat olivat. Tämän nähdessään muuan hänen vieraansa päätti ottaa vastaan kristinuskon hurskaan kristityn vaimonsa suureksi iloksi.

Elettyään pitkän ja armorikkaan elämän Pyhän Hengen jatkuvassa johdatuksessa pyhä Spyridon kuoli rauhallisesti 78 vuoden iässä. Viimeisinä sanoinaan hän innosti läheisiään seuraamaan Kristusta ja ottamaan päälleen Hänen keveän ikeensä.

Pyhän Spyridonin maatumattomista jäännöksistä tuli ehtymätön parannusten ja ihmeiden lähde kyproslaisille aina 600-luvulle saakka, jolloin ne vietiin Konstantinopolin Hagia Sofian kirkkoon turvaan arabien hyökkäykseltä. Kun turkkilaiset valloittivat Konstantinopolin vuonna 1453, reliikit vietiin tuolloin Venetsialle kuuluneelle Korfun saarelle, missä ne ovat tänäkin päivänä. Pyhää Spyridonia pidetäänkin erityisesti Korfun saaren suojelijana.

12
12