Pyhä Sofronios, Jerusalemin patriarkka

Pyhä Sofronios syntyi vuoden 550 tienoilla Damaskoksessa. Hän lähti kotikaupungistaan jo nuorena, mutta oli lopun ikäänsä ylpeä synnyinpaikastaan. Kun hän kuvaili Damaskosta puheissaan, se oli hänelle ”paikka, johon Paavali saapui sokeana ja josta hän lähti näkökykynsä takaisin saaneena; paikka, jossa pakenevasta vainoojasta tuli saarnaaja…” Kotikaupungissaan Sofronios sai laajan koulutuksen. Hän tutustui sekä kreikkalaiseen että syyrialaiseen kulttuuriin. Hän oli harvinaisen älykäs sekä erittäin lahjakas runoilija. Laajan oppineisuutensa vuoksi hänet tunnetaan myös nimellä Sofronios Sofisti, ’Oppinut’.

Huolimatta laajasta oppineisuudestaan Sofronios kaipasi suurempaa täydellisyyttä ja pohti luostarielämään siirtymistä. Niinpä hän lähti pyhiinvaellusmatkalle Palestiinaan, jotta voisi kunnioittaa pyhiä paikkoja ja etsiä omaa paikkaansa. Hän myös halusi keskustella luostareissa ja erämaissa elävien kilvoittelijoiden kanssa. Matkallaan hän saapui Juudeassa sijaitsevaan, pyhän Teodosios Suuren (11.1.) perustamaan luostariin. Siellä hän tapasi Johannes Moskoksen. Sofronioksesta ja Johanneksesta tuli läheiset ystävät.

Myös Johannes oli opiskellut filosofiaa ja tieteitä, vaikka ei yhtä perusteellisesti kuin Sofronios. Munkki Johannes oli kuitenkin ankaran kilvoittelunsa kautta saanut hengellistä viisautta, ja tämän vuoksi Sofronios piti hieman itseään vanhempaa Johannesta hengellisenä ohjaajanaan. Heidän pyhää ystävyyttään vahvisti myös molempien huoli uskon yhtenäisyydestä. Molemmat kannattivat innokkaasti ortodoksista uskoa ja tukivat Khalkedonin kirkolliskokouksen (451) päätöksiä, jotka olivat aiheuttaneet kovasti teologista kiistelyä ja kirkko oli jakaantunut.

Johannes Moskos halusi tallentaa tulevien sukupolvien hyödyksi kertomuksia erämaaisien elämästä. Hän ja Sofronios lähtivät yhdessä kiertämään ympäri Lähi-itää ja Egyptiä. He vierailivat useissa luostareissa ja erakkoloissa. Vuosina 578–584 he olivat Egyptissä. Siellä Sofronios opiskeli Stefanos Aleksandrialaisen johdolla; tämä oli harjoittanut aristoteelista filosofiaa. Ystävykset tutustuivat myös filosofi Teodorokseen sekä lukijaan ja kalligrafiataiteilija Zoilokseen.

Tähän aikaan Sofronioksen näkö alkoi heikentyä. Lääkärit eivät pystyneet auttamaan häntä. Sofronios meni kunnioittamaan pyhien palkattaparantajien Kyyroksen ja Johanneksen (31.1.) reliikkejä Menuthiksen kirkkoon. Pyhät palkattaparantajat ilmestyivät hänelle ja paransivat hänen näkönsä.[1] Kiitollisena saamastaan avusta Sofronios kirjoitti kokoelman pyhien palkattaparantajien tekemistä ihmeistä. Vuoden 584 jälkeen Sofronioksesta tuli munkki Teodosioksen luostariin. Johannes Moskos sen sijaan luultavasti meni noihin aikoihin Siinaivuoren luostariin.

Kun persialaiset alkoivat vuonna 604 tehdä hyökkäyksiä Rooman valtakunnan alueelle, Moskos pakeni Antiokiaan. Myöhemmin Sofronios ja Johannes olivat jälleen yhdessä Egyptissä. Siellä he avustivat Aleksandrian patriarkkaa pyhää Johannes Laupiasta (12.11.), joka oli valittu patriarkanistuimelle vuonna 610.

Persialaisten hyökkäykset kuitenkin jatkuivat, ja Aleksandrian patriarkka sekä Sofronios ja Johannes pakenivat Kyprokselle. Sofronios ja Johannes kiertelivät myös muualla itäisen Välimeren saaristossa ja matkasivat lopulta Roomaan. Roomassa Johannes sairastui. Hän uskoi Niitty-teoksensa käsikirjoituksen Sofronioksen haltuun. Hän pyysi tulla haudatuksi Siinaille, tai jos se ei olisi mahdollista, Teodosioksen luostariin. Johannes Moskos antoi sielunsa Herran käsiin vuonna 619.

Kahdentoista hengellisen veljensä kanssa pyhä Sofronios purjehti laivalla kohti Siinain vuoren luostaria, jonne heidän oli tarkoitus haudata Johannes Moskos. Arabien käymän valloitussodan vuoksi he kuitenkin ymmärsivät pian, että Siinaille oli mahdotonta päästä. Niinpä he hautasivat Johanneksen Teodosioksen luostariin, kuten tämä oli pyytänyt. Teodosioksen luostarissa pyhä Sofronios kokosi Johannes Moskoksen Niitty teoksen sekä kirjoitti itse pyhien Maria Egyptiläisen (1.4.) ja Johannes Laupiaan elämänkerrat.

Vuoden 627 tienoilla pyhä Sofronios matkasi Pohjois-Afrikkaan muutamien munkkien kanssa. He pakenivat alueella leviävää arabiuhkaa. Pohjois-Afrikassa pyhä Sofronios kohtasi pyhän Maksimos Tunnustajan (21.1.) ja hänestä tuli Maksimoksen ”siunattu herra, isä ja opettaja”, kuten Maksimos häntä kutsui. Sofronioksella oli ilmeisen merkittävä vaikutus siihen, että pyhä Maksimos noihin aikoihin ymmärsi erittäin syvällisesti ne uskon mysteerit, jotka koskevat ihmisen mahdollisuutta jumalallistumiseen sekä Jumalan Pojan kahden luonnon suhdetta Hänen yhdessä persoonassaan.

Tuohon aikaan Bysantin keisarina oli Herakleios (610–641). Hän ymmärsi, että ilman opillista yhtenäisyyttä valtakunta ei pysyisi koossa. Persialaisten ja arabien hyökkäykset heikensivät imperiumia. Niinpä keisari kehitteli Konstantinopolin patriarkka Sergioksen kanssa opin monoteletismista, jonka mukaan Kristuksessa oli vain yksi tahto. Tällä oli määrä yhdistää monofysiittiset ja khalkedonilaiset ortodoksit. Tarkoitus oli hyvä, mutta oppi itsessään oli epäonnistunut. Sekä pyhä Maksimos että pyhä Sofronios totesivat opetuksen hereettiseksi ja alkoivat taistella sitä vastaan. Pyhä Sofronios matkasi heti Egyptiin, jotta voisi paremmin puolustaa oikeaa uskoa.

Aleksandrian patriarkka Kyyros kuitenkin piti kiinni tästä harhaopista, joten iäkäs Sofronios matkusti takaisin Konstantinopoliin. Hän vetosi patriarkka Sergiokseen, jotta tämä seuraisi Khalkedonin kirkolliskokouksen linjaa. Patriarkka yritti ratkaista tilanteen ilmoittamalla, että Kristuksen tahdon ykseydestä tai kakseudesta ei pitäisi lainkaan puhua.

Konstantinopolista pyhä Sofronios matkasi Jerusalemiin, jonka patriarkka oli kuollut. Vuonna 634 Jerusalemin kristityt asukkaat, papit ja munkit valitsivat yksimielisesti Sofronioksen Jerusalemin patriarkaksi. Tämä suostui tehtävään. Ensitöikseen hän kirjoitti Roomaan ja Konstantinopoliin kirjeen, joka on säilynyt. Tämä dokumentti osoittaa pyhän Sofronioksen selkeän näkemyksen Kristuksen persoonasta ja siitä, mitä kirkko opettaa. Hän välttää sekä monofysitismin että nestorialaisuuden harhaopit.

Pyhä Sofronios oli Jerusalemin patriarkkana todistamassa muslimien nopeaa valloitussotaa Lähi-idässä. Hänen synnyinkaupunkinsa Damaskos valloitettiin vuoden 637 loppupuolella. Vuoden 638 alussa Jerusalem joutui muslimien käsiin. Pyhä Sofronios neuvotteli valloittajien kanssa kaupungin luovutuksesta, jotta välttäisi asukkaiden joukkomurhan. Piirityksen jälkeen kristityt avasivat kaupungin portit, ja kalifi Umarin alaiset joukot saivat Jerusalemin haltuunsa. Muutama kuukausi myöhemmin, maaliskuun 11. päivänä vuonna 638, pyhä Sofronios antoi sielunsa Herralle ja siirtyi taivaalliseen Jerusalemiin.

Teologinen kiista ratkesi lopullisesti myöhemmin. Monoteletismi tuomittiin harhaopiksi Konstantinopolin kirkolliskokouksessa (680–681). Herakleioksen haave kirkollisesta yhtenäisyydestä ei toteutunut, ja valtakuntakin alkoi hajota islamilaisen imperiumin levitessä.

Pyhä Sofronios tunnetaan erityisesti kirjallisesta tuotannostaan. Hän kokosi pyhien palkattaparantajien ihmeitä ja pyhien elämänkertoja sekä kirjoitti kirkkohymnejä, noin 950 troparia ja stikiiraa. Hänen kirjoittamissaan hymneissä ja liturgisissa teksteissään yhdistyvät runollinen kauneus ja dogmaattinen totuus. Hänen rukouksistaan paras esimerkki lienee suuren vedenpyhityksen rukous, joka luetaan teofaniajuhlana vettä pyhitettäessä (6.1.). Pyhä Sofronios teki myös parannuksia Pyhän Sabbas Pyhitetyn (5.12.) luostarisääntöön.


[1] Katso Synaksarion, Tammikuu (31.1.), 483.

11
3