Pyhä Prokopios Sazavalainen

Pyhä Prokopios syntyi Chotunissa, Böömissä vuonna 987. Hän siirtyi Prahaan, jossa hän sai slaavinkielisen koulutuksen. Hän meni naimisiin ja hänet vihittiin papiksi. Prokopios palveli toimittaen jumalallisia salaisuuksia ja vietti siveää ja kunniallista elämää. Hänen rakkautensa Kristukseen oli niin palava, että hän hylkäsi maailmalliset siteensä ja otti munkin vihkimyksen Brevnovin benediktiiniluostarissa. Jonkin ajan kuluttua hän sai luvan palata kotimaahansa päästäkseen kilvoittelemaan uskon sankarien tavoin sikäläisissä erämaissa. Hänen valitsemansa luola oli yksinäinen paikka Sazavajoen yläpuolella.

Prokopioksen maine alkoi pian levitä alueella. Hänen armontäyteiset sanansa olivat kuin raikasta sadetta sydänten kuivuneille pelloille. Hän otti iloiten vastaan köyhiä ja kerjäläisiä, jotka näkivät hänessä Jumalan hyvän tahdon ilmentymän. Monet tahtoivat jättää maailman ja tulla Prokopioksen seuraajiksi, ja hän otti heidät siipiensä suojiin. Oppilaiden joukossa oli hänen poikansa Germanos ja veljenpoikansa Vitus. He alkoivat elää luostarielämää pyhän Benediktuksen säännön mukaan. Prokopios perusti heitä varten Jumalanäidille ja Johannes Edelläkävijälle omistetun kirkon. Toiset taas jatkoivat erakkoelämäänsä.

Kun Prokopios oli yksin, demonit hyökkäsivät häntä vastaan. Ne joutuivat kuitenkin pakenemaan huutaen. Prokopioksen kautta tapahtuneet ihmeet herättivät Böömin herttuan Oldrichin huomion, ja hän alkoi tukea luostaria. Hänen poikansa ja seuraajansa Bretislav I (1037-55) valitsi pyhän Prokopioksen hengelliseksi isäkseen. Bretislav tahtoi ottaa etäisyyttä saksalaisiin vaikutteisiin ja palata pyhien Kyrilloksen ja Metodioksen perintöön. Hän sai suostuteltua Prokopioksen luostarin johtajaksi ja Sazavastan luostarista tehtiin slaavinkielisen ortodoksisen jumalanpalveluselämän elpymisen keskuspaikka.

Jumalalta saamansa profetoimisen lahjan avulla Prokopios ennusti oman kuolinpäivänsä ja kertoi, että hänen lähdettyään tästä maailmasta veljestö joutuisi Bretislavin seuraajan vainottavaksi ja hajaantuisi, mutta kuuden vuoden jälkeen he saisivat palata rauhassa luostariinsa. Pyhä Prokopios nukkui kuolonuneen 25. maaliskuuta 1053. Hänet haudattiin perustamansa luostariin kirkkoon. Jo hautajaisten yhteydessä sokea sai näkönsä, ja Prokopioksen kunnioittaminen pyhänä levisi nopeasti koko Böömissä.

Prokopioksen ennustukset alkoivat toteutua kahden vuoden kuluttua Vituksen ollessa luostarin johtajana. Slaavin kielen käytön takia heitä syytettiin lahkolaisuudesta ja vaadittiin käyttämään latinaa. Veljestö pakeni Unkariin, mutta heti seuraavan hallitsijan noustessa valtaan vuonna 1061 heidät kutsuttiin takaisin. Paavi Gregorius VII (1073-1085) tosin ei suostunut antamaan siunaustaan asialle, ja pian tämän jälkeen slaavin käytöstä luovuttiin. Pyhä Prokopios kuitenkin säilytti asemansa rakastettuna pyhänä ja ihmeidentekijänä ja hänestä tuli lopulta koko Böömin suojelija. Roomalaiskatolinen kirkko viettää hänen muistopäiväänsä 14. (aiemmin 4.) heinäkuuta. Prokopioksen pyhäinjäännökset ovat nykyään Prahassa.