Pyhä profeetta Joel

Profeetta Joel Petuelin poika oli syntyjään Rubenin sukukuntaa. Hän eli Juudan valtakunnassa ilmeisesti noin 800 eKr., sillä hän mainitsee esimerkiksi Filistean mutta ei pakkosiirtolaisuuden ajan vihollisia Babyloniaa ja Kaldeaa. Vaikka Joelin elämästä ei tiedetä mitään, hänen julistuksensa on sitäkin tärkeämpää. Joelin kirjan tyyli on vaikuttavaa, iskevää ja kaunista.

Joelin kirjan alkupuoli on vaikerointia kuivuuden ja vitsauksien tähden. Joelin kautta Jumala kehottaa katumukseen ja lupaa armahdusta. ”Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko sydämestänne, paastotkaa, itkekää ja valittakaa. Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä Hän on anteeksiantava ja laupias, Hän on kärsivällinen ja Hänen hyvyytensä on suuri.” (2:12-13) Profeetta Joel julistaa, että oikea paasto ei ole ulkonaista näytöstä vaan sisimmän puhdistamista vihasta sekä köyhien auttamista. Joel näkee myös temppelijumalanpalveluksen lopun: ”Ruokauhri ja juomauhri on loppunut Herran temppelistä. Murheissaan ovat papit, Herran palvelijat.” (1:9)

Joelin kirjan jälkimmäinen puoli kertoo Hengen vuodattamisesta ja Herran päivän tulemisesta. Joel kuvaa myös, kuinka Jumala ilmoittaa itsensä ja asuu kansansa keskellä Siionissa (4:17) viitaten näin Sanan lihaksitulemiseen. Profeetta Joel ennustaa selvin sanoin, kuinka Pyhä Henki vuodatetaan ihmisille: ”Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä.” (3:1-2) Pyhä Henki ei katso ihmisen ulkonaista asemaa vaan sydämen asennetta. Gregorios Teologi sanoo näitä jakeita selittäessään, että Pyhä Henki pysyy meidän kanssamme ikuisesti niin tässä kuin tulevassa maailmassa eikä hylkää meitä, ellemme me itse luovu Hänestä. Joelin profetian toteutuminen alkoi helluntaina, jatkuu maailman loppuun saakka ja huipentuu tulevassa elämässä.

Profeetta Joel kuvaa myös taivaalla ja maan päällä ilmestyviä merkkejä, verta, tulta ja savupatsaita. (3:3) Nämä toteutuivat ennen muuta Herran lihaksitulemisessa: taivaalla näkyi tähtimerkki, Herran noustessa ristille aurinko pimeni ja taivas synkkeni, ja maan päällä maa järisi, kalliot halkesivat ja haudat aukesivat. Pyhä Bede selittää veren tarkoittavan Herran kyljestä valunutta verta, tulen Pyhää Henkeä, savun murhetta ja kyyneliä. Lisäksi tuli symboloi myös uskovaisten valaisemista ja savu juutalaisten sokaistumista. Sanat voivat kuitenkin viitata myös lopun aikaan. Johannes Krysostomoksen mukaan suuri Herran päivä tarkoittaa sekä Hengen vuodattamisen päivää helluntaita että maailman lopussa koittavaa tuomiopäivää.

Profeetta Joel kuoli omassa maassaan. Bysanttilaisissa ikoneissa Joel esitetään parrakkaana lempeänä hahmona, jolla on aaltoilevat pitkät hiukset ja kädessään kirjakäärö.