Pyhä profeetta Jeremia

Pyhä profeetta Jeremia, hepreaksi Jirmejahu, on Jesajan, Hesekielin ja Danielin ohella yksi Vanhan testamentin neljästä suuresta profeetasta. Hän ennusti Juudan ja Jerusalemin tuhon ja Babylonian pakkosiirtolaisuuden ja varoitti luopumasta Jumalasta, mutta lupasi myös uuden elämän ja Jerusalemin jälleenrakentamisen. 52 lukuun jaettu Jeremian kirja on Raamatun laajimpia kirjoja ja kertoo paljon profeetasta itsestään. Kirjaa ei ole järjestetty kronologisesti, vaan se koostuu irrallisista lauselmista, profetioista, lyhyistä opetuspuheista ja profeetan elämän tapahtumista. Septuagintan versio on hieman heprealaista tekstiä suppeampi ja eräät tekstijaksot esiintyvät siinä eri järjestyksessä.

Jeremian kirjassa on kuusi jaksoa, joita kutsutaan Jeremian tunnustuksiksi. Niissä nähdään kiroava, valittava ja vihainen profeetta. Jeremia kysyy, onko oikein, että jumalattomat menestyvät, kun hän Herran sanan julistajana kärsii. Kansa ei halunnut uskoa Jeremian profetioita, jotka kuitenkin lopulta osoittautuivat tosiksi. Jeremian tunnustukset syntyivät tilanteessa, jossa kärsivä profeetta tunsi Jumalan hylänneen hänet, mutta ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin kääntyä Jumalan puoleen, vaikka tämä tuntuikin olevan poissa.

Perinteisesti myös Valitusvirsiä pidetään Jeremian kirjoittamina, ja Septuagintassa niiden nimikin on ”Jeremian valitusvirret”. Kirja alkaa sanoin: ”Kun Israel oli joutunut vankeuteen ja Jerusalem hävitetty, Jeremia itki Jerusalemia ja valitti…” Valitusvirsissä surraan Jerusalemin hävitystä ja asukkaiden kurjuutta, ja tuho selitetään synnillä: ”Raskaasti on Jerusalem rikkonut.” (Valit. 1:8) Mutta Valitusvirsissä etsitään myös uutta suhdetta Jumalaan: ”Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.” (3:40)

Jeremia syntyi noin vuonna 646 eKr. leeviläiseen sukuun Anatotissa Jerusalemin pohjoispuolella. Hänen isänsä Hilkia oli varakas maanomistaja. Jeremia sai vuonna 626 eKr. vain 12–13 vuoden ikäisenä hyvin voimakkaan kutsun profeetaksi: ”Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.” Jeremia vastusteli kutsua vetoamalla nuoruuteensa, mutta Jumala vastasi hänelle: ”Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.” (Jer. 1:4–8) Jumala kosketti hänen suutaan ja lupasi antaa sanansa hänen suuhunsa.

Juudan toivottoman tulevaisuuden symbolina Herra kielsi Jeremiaa solmimasta avioliittoa ja hankkimasta lapsia. Hänen profeetan toimessaan voidaan erottaa kolme vaihetta: ensin Assyria ja Egypti uhkaavat Juudaa (727–605 eKr.), toisessa vaiheessa profeetta julistaa Jumalan tuomiota Juudan joutumisesta Babylonian piirittämäksi (605–586 eKr.), ja kolmannessa hän puhuu Juudan häviön jälkeen (586 – n. 580 eKr.). Jeremia ennusti myös monien muiden maiden ja kaupunkien kohtaloita. Jeremia saarnasi Juudan tuhoon asti vuonna 586 Jerusalemissa, sen jälkeen Juudaan jääneiden keskuudessa ja paljon myöhemmin niiden juutalaisten joukossa, jotka pakenivat Egyptiin. Hän sai kärsiä loukkauksia ja vastoinkäymisiä, ja väärät profeetat telkesivät hänet vankilaan. Temppelin papit solvasivat häntä, kun hän ennusti temppelin tulevan hävityksen. Hänen henkeään uhkasivat niin Anatotin asukkaat, papit ja väärät profeetat kuin kuningas ja sotilaatkin, mutta hän sai myös tukea joiltakin ihmisiltä. Etiopialainen orja Ebed-Melek pelasti Jeremian hengen, kun hänet heitettiin kaivoon. Kaldealainen henkikaartin päällikkö jätti hänelle vapauden tulla mukaan pakkosiirtolaisuuteen tai mennä minne halusi. Egyptiläiset kunnioittivat häntä profeettana hänen asuessaan Egyptissä ja vielä hänen kuolemansa jälkeenkin. Jeremia kirosi syntymänsä päivän ja olisi halunnut paeta kansan erimielisyyttä ja olla julistamatta Herran sanaa, mutta hänellä ei ollut valinnan varaa.

Profeetta sai tehtäväkseen julistaa Herran aikovan rangaista Juudan kuningaskuntaa sen uskottomuudesta. Kansaa verrataan uskottomaan vaimoon. Niin kuin kansa on luopunut Jumalasta, niin Jumalakin ilmoitti Jeremian kautta torjuvansa kansan. Kutsumuksen vahvistukseksi Jumala antoi Jeremialle kaksi näkyä, joissa Hän lupasi pitää huolta siitä, että profetiat toteutuvat, ja käyttää pohjoista vihollista Babyloniaa Juudan tuhoamisen välineenä. Jumala antoi Jeremialle kuitenkin myös toivoa puhumalla rakentamisesta ja istuttamisesta tarkoittaen tällä vuoden 587 eKr. tuhon jälkeistä jälleenrakennusta.

Ensimmäiset 18 profeettavuotta Juudan kuningas Josian aikana (640–609 eKr.) olivat kaiketi Jeremian onnellisimpia. Josian isoisä Manasse oli pitkän hallituskautensa aikana johdattanut kansan takaisin epäjumalien palvontaan, mutta Josia palautti monoteismin ja keskitti jumalanpalveluksen taas temppeliin. Lain kirjan löytyminen Jerusalemin temppelialueelta johti laajoihin uskonnollisiin uudistuksiin. Josia saattoi myös vahvistaa Juudan itsenäisyyden melkein sadan vuoden orjuuden jälkeen, kun Assyrian valtakunta alkoi hajota.

Sekä uudistukset että itsenäisyys jäivät kuitenkin lyhytaikaisiksi. Niinpä Jeremian tehtävä hänen nelikymmenvuotisella profeetan urallaan muodostui vaikeaksi. Siksi Jeremian kirjan keskeisenä sisältönä ovat tuomion ennustukset Juudaa ja sen vihollisia vastaan.

Josia kaatui Megiddon taistelussa vuonna 609 eKr., kun Egyptin farao johti armeijansa Israelin kautta Babyloniaa vastaan pyrkien tukemaan Assyriaa. Farao nimitti Juudan kuninkaaksi Josian pojan Jojakimin. Herra ilmaisi suuttumuksensa Jojakimin luopumuksen takia ja käski Jeremian puhua temppelin esipihalla: ”Minä, Herra, varoitan teitä! Kuulkaa minua ja noudattakaa lakia, jonka olen teille antanut. Kuulkaa palvelijoitani, profeettoja! Yhä uudelleen olen lähettänyt heitä teidän luoksenne, vaikka te ette ole suostuneet heitä kuuntelemaan. Ellette nytkään kuule minua, minä teen tälle temppelille niin kuin tein Silolle!” (26:4–6) Maan itsenäisyys oli koko Jojakimin hallituskauden ajan (609–598 eKr.) uhattuna. Kun Jeremia ja muut profeetat julistivat, että Babylonia oli todellisuudessa Jumalan tuomion täytäntöönpanija, joka tekisi voittoisan hyökkäyksen Juudaan, Jojakim antoi surmata profeetta Urian, kun taas toiset vaativat Jeremian henkeä.

Jeremialta oli kielletty pääsy temppeliin, mutta hän saneli profetiansa kirjurilleen profeetta Barukille (28.9.) ja lähetti tämän temppelin alueelle lukemaan kirjakääröä. Kun muutamat kuninkaan kannattajat kuulivat Jeremian sanat, he neuvoivat Barukia piiloutumaan yhdessä mestarinsa kanssa ja luovuttamaan heille kirjakäärön, jotta se voitaisiin antaa kuninkaalle. Kun Jojakim kuuli ennustukset, hän poltti kirjakäärön. Herralle kuuliaisena Jeremia saneli uuden käärön, joka sisälsi alkuperäisen sanoman lisäksi myös kovia sanoja kuninkaalle: ”Sinun ruumiisi paiskataan ulos, ja se saa virua päivät paahteessa ja yöt kylmyydessä. Minä rankaisen sinua, sinun jälkeläisiäsi ja palvelijoitasi teidän rikoksistanne. Teitä kaikkia, myös Jerusalemin asukkaita ja Juudan kansaa, kohtaa se tuho, jolla minä olen uhannut mutta jonka kukaan ei uskonut tulevan.” (36:30–31)

Kuningas Jojakim kuoli vuonna 598 eKr., ja hänen seuraajakseen tuli hänen nuori poikansa Jekonja. Kolme kuukautta myöhemmin Babylonian kuningas Nebukadnessar oli valloittanut Jerusalemin, ryöstänyt temppelin ja aarrekammion ja vienyt suuren osan kuningassuvusta maanpakoon. Babyloniassa Jekonja eli vielä 37 vuotta, ja hänen nimensä esiintyy babylonialaisissa asiakirjoissa vangittujen joukossa. Jeremia ennusti Jekonjasta ja hänen äidistään: ”Tähän maahan te ette koskaan palaa, vaikka tänne te aina kaipaatte. Yksikään hänen jälkeläisistään ei koskaan pääse Daavidin valtaistuimelle hallitsemaan Juudaa.” (22:27, 30) Josia ja Jekonja mainitaan myös Joosef Kihlaajan sukuluettelossa (Matt. 1:11). Nebukadnessar asetti Juudan kuninkaaksi Josian kolmannen pojan Sidkian (hallitsi 597–586 eKr.), josta tuli etelävaltion viimeinen hallitsija, mutta hänen täytyi olla kuuliainen Nebukadnessarille. Juudan kuningaskunta lakkasi olemasta, kun Nebukadnessar tuhosi Jerusalemin.

Monta kertaa Jeremia torjui kuninkaan lempiprofeetat, joita hän kutsui tekopyhiksi. Herra kehotti Jeremiaa asettamaan puisen ikeen niskaansa ilmoittaessaan Juudan kansalle, että sen tulee alistua Babylonian ikeeseen. Hananja, yksi kuninkaan profeetoista, sanoi Jeremialle temppelissä, että Jumala särkisi Babylonian kuninkaan ikeen ja palauttaisi kahden vuoden kuluessa temppelin esineet, jotka Nebukadnessar oli vienyt pois. Jeremia vastasi, että vasta kun profeetan sanat käyvät toteen, nähdään, onko hän todella Herran lähettämä profeetta. Silloin Hananja otti Jeremian niskassa olevan ikeen ja särki sen. Jonkin ajan kuluttua Jumala antoi Jeremialle uuden sanoman ilmoitettavaksi Hananjalle: ”Sinä särjit puisen ikeen mutta nostat sen tilalle rautaisen! Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä panen rautaisen ikeen kaikkien näiden kansojen niskaan. Niiden on palveltava Babylonian kuningasta Nebukadnessaria.” (28:13–14) Jeremian ennustuksen mukaisesti Hananja kuoli samana vuonna, koska oli väärä profeetta, jota Herra ei ollut lähettänyt.

Jumala antoi Jeremian kautta selkeän ohjeen: ”Minä, Herra, annan teidän valita joko elämän tai kuoleman. Joka jää kaupunkiin, se kuolee miekkaan, nälkään tai ruttoon. Mutta jos joku lähtee täältä ja antautuu kaldealaisille, jotka piirittävät teitä, hän jää eloon ja säilyttää henkensä.” (21:8–9) Näihin aikoihin Jumala antoi Jeremialle myös näyn kahdesta viikunakorista – toisessa oli hyviä hedelmiä ja toisessa huonoja. Hyvät viikunat edustivat Juudan kansaa, joka oli lähtenyt maanpakoon Jekonjan mukana, mukaan luettuna profeetat Daniel ja Hesekiel, sillä se saisi maansa takaisin. Huonot hedelmät kuvasivat Sidkiaa ja muita kansan johtajia, jotka jäivät Juudaan. Näin Jeremia ilmaisi, että jotkut vankeuteen joutuneista säilyttäisivät Jumalan lain, tottelisivat Häntä ja palaisivat taas kotimaahansa.

Jeremia vahvisti Jumalan lupauksen Juudan uudelleenperustamisesta provosoivalla teolla. Kun Nebukadnessar piiritti Jerusalemia, Jumala kehotti Jeremiaa ostamaan serkultaan pellon Anatotista. Tuntui järjettömältä ostaa peltoa, joka kohta kuuluisi babylonialaisille, mutta hän totteli ja säilytti sopimuksen ja sen jäljennöksen saviastiassa, jotta kukaan ei voisi kiistää hänen omistusoikeuttaan. Herra Sebaot vakuutti Jeremialle, että tulee vielä aika, kun tässä maassa taas ostetaan taloja, peltoja ja viinitarhoja.

Kun toiset surivat epätoivoisina Babylonian hyökkäyksiä Juudaa vastaan, Herra vaati, että Jeremia ei valittaisi vaan hoitaisi työtään. Kun taas ihmiset näyttivät huolettomilta uhkaavan vaaran edessä, Jumala käski Jeremian leikata hiuksensa nöyryyden ja surun merkiksi. Symbolisena tekona Jeremia osti uuden pellavavyön ja kätki sen kallionkoloon Eufratvirran rannalle, niin kuin Herra oli määrännyt. Kun Jeremia pitkän ajan kuluttua haki vyön sieltä, se oli mennyt pilalle, eikä siitä ollut enää mihinkään. Jumala selitti Jeremialle, että koska Juudan kansa ei enää totellut häntä, siitä tulisi samanlainen kuin vyöstä, eikä se kelpaisi enää mihinkään. Toisen kerran Herra käski Jeremian mennä savenvalajan pajaan. Aina kun valmistumassa oleva astia meni pilalle, savenvalaja muotoili samasta savesta uuden. ”Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen?” (18:6) Kolmas symbolinen teko oli se, että Jeremia osti uuden vesiruukun ja meni useiden pappien ja vanhimpien kanssa Ben-Hinnomin laaksoon, missä uhrattiin pakanajumalille. Siellä hän rikkoi ruukun havainnollistaakseen siten Jumalan Juudaan kohdistuvan tulevan tuomion vakavuutta.

Useimmat Jeremian profetioista on kirjattu muistiin ilman viitteitä mihinkään tiettyyn ajankohtaan tai tapahtumaan, mikä antaa niille ajattoman sävyn. Hän vastusti hurskasta käytöstä ilman itsetutkiskelua, katumusta ja kääntymystä. Hän sanoi temppeliä rosvojen luolaksi – samaa sanaa Jeesus käytti puhdistaessaan temppelin (Matt. 21:13). Jeremia teki kyseenalaiseksi uhrien pätevyyden, jos niihin ei liittynyt valmiutta kuulla Jumalan sanaa, ja kehotti miehiä ympärileikkaamaan sydämensä eikä vain alistumaan ympärileikkaukseen täyttääkseen rituaalisen vaatimuksen. Sen sijaan, että he luottaisivat vääriin rauhan lupauksiin, kun maailma oli liekeissä, olisi parempi kuulla uskollisten profeettojen sanoja, vaikka ne eivät aina olisikaan miellyttäviä.

Vaikka kuningas Sidkia asettuikin julkisuudessa Jeremiaa vastaan, hän lähetti salaa viestinviejiä profeetan luokse, jotta tämä kysyisi Jumalalta, mitä Nebukadnessarilta oli seuraavaksi odotettavissa, ja rukoilisi kansan pelastusta. Ainakin kerran Sidkia tapasi profeetan henkilökohtaisesti ja pyysi häneltä apua. Ja kun Sidkia hallituskautensa neljäntenä vuonna lähti matkalle Babyloniin vakuuttaakseen Nebukadnessarille uskollisuutta, Jeremia antoi kuninkaan majoituspäällikölle Serajalle, joka oli Barukin veli, kirjakäärön käskien Serajan lukea Babylonin hävitystä koskevat ennustukset ja sitten sitoa kirjakääröön kivi ja heittää se Eufratiin sanoen: ”Näin uppoaa Babylon eikä enää nouse sen tuhon alta, jonka Herra sille tuottaa.” (51:64)

Kun kuningas Sidkia kieltäytyi maksamasta veroa babylonialaisille, Nebukadnessar valloitti Jerusalemin vuonna 586 eKr. Voittajat surmasivat Sidkian pojat, sokaisivat kuninkaan silmät ja veivät hänet ja suuren osan asukkaista Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen. Jeremia heitettiin vankilaan, mutta kuningas salli hänen oleskella päävartiossa. Uuden ennustuksen jälkeen hänet heitettiin tyhjään kaivoon, jolloin nubialainen Ebed-Melek pelasti hänet nälkäkuolemalta. Jeremia välitti pakkosiirtolaisille Jumalan käskyn hankkia lapsia ja lisääntyä.

Jerusalemin häviön ja asukkaiden pakkosiirtolaisuuteen viennin jälkeen Jeremia vetäytyi Mispaan Jerusalemin pohjoispuolelle, minne kuningas Nebukadnessar oli asettanut Gedaljan Juudan käskynhaltijaksi. Kun Gedalja murhattiin, jotkut neuvoivat ihmisiä pakenemaan Egyptiin välttyäkseen babylonialaisten kostolta, mutta Jeremia välitti Jumalan sanan: ”Jos jäätte asumaan tähän maahan, minä rakennan teistä kansan enkä hävitä teitä, minä istutan teidät enkä revi pois. Minä olen murheellinen, kun minun täytyi antaa tuhon kohdata teitä.” (42:10) Mutta kansa lähti Egyptiin ja otti Jeremian ja Barukin mukaansa. Siellä täyttyi jumalallinen profetia: he kaikki, Jeremia mukaan luettuna, kuolivat Egyptissä.

Ikoneissa pyhä profeetta Jeremia kuvataan vanhahkona, pienenä miehenä, jolla on ylhäältä leveä, alaspäin suippeneva parta.