Pyhä profeetta Daniel ja kolme pyhää nuorukaista Hananja, Asarja ja Misael

Kun Babylonin kuningas Nebukadnessar oli vallannut Jerusalemin 597 eKr, hän palasi kotimaahansa mukanaan Juudan nuori kuningas Jojakin, kaupungin ylimystöä ja Jumalan temppelin pyhiä esineitä. Babylonialaiset valitsivat israelilaisten ylimysten lapsista kauneimmat ja älykkäimmät oppimaan kaldealaisten kieltä ja kirjallisuutta, jotta heistä kasvaisi palvelijoita kuninkaan hoviin. Valittujen joukossa olivat kahdeksanvuotias Daniel ja hänen toverinsa, joille annettiin uudet nimet. Danielista tuli Beltesassar, Hananjasta Sadrak, Asarjasta Abed-Nego ja Misaelista Mesak.

Pakanoiden keskellä eläessäänkin Daniel noudatti juutalaisen lain vaatimuksia tarkasti. Hän ei saastuttanut itseään kuninkaan pöydän herkuilla ja viineillä, vaan nautti tovereidensa kanssa pelkästään vettä ja kasviksia. Silti he näyttivät muita terveemmiltä. Jumala antoi heille myös viisautta ja ymmärrystä niin, että he osoittautuivat valtakunnan oppineita ja pappeja etevämmiksi. Lisäksi Daniel sai lahjan tulkita unia ja näkyjä.

Kerran kuningas Nebukadnessar näki unen, joka jäi vaivaamaan häntä, ja hän kutsui eteensä kaikki enteidenselittäjänsä ja pappinsa. Kuningas ei kuitenkaan luottanut heihin ja siksi hän ei kertonut untaan vaan vaati heitä ilmoittamaan itse sekä unen että sen selityksen. Kun kukaan ei kyennyt tähän, kuningas suuttui ja määräsi kaikki kuolemaan. Tästä kuullessaan Daniel pyysi itselleen lisäaikaa ja rukoili hartaasti Jumalaa. Yöllä Jumala paljasti unen ja sen merkityksen Danielille.

Unessa oli valtaisa kuvapatsas, jonka pää oli kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet pronssia, jalat osaksi rautaa ja osaksi savea. Esiin vyöryi suuri kivi, joka murskasi patsaan jalat, ja patsaan tuhouduttua kivestä tuli suuri vuori, joka täytti koko maailman. Danielille selvisi, että unen merkitys on maailmanhistoriallinen. Kultainen pää tarkoitti kaldealaisten valtakuntaa, hopeinen osa sen jälkeen tulevaa Meedia-Persiaa, pronssinen osa Aleksanteri Suuren helleenistä valtakuntaa ja rauta Rooman valtakuntaa. Mutta kivi, joka lähti liikkeelle ihmiskäden koskematta viimeisen valtakunnan aikana, kuvasi sitä, kuinka Jumala Jeesuksessa Kristuksessa perusti ikuisen hengellisen valtakunnan, pyhän kirkon, jota mikään ei tule tuhoamaan.

Kuningas lankesi maahan Danielin edessä kiittäen häntä ja hänen Jumalaansa. Hän teki Danielin Babylonian maakunnan käskynhaltijaksi ja koko valtakunnan viisaiden ylivalvojaksi. Daniel jäi kuninkaan hoviin, mutta Hananja, Asarja ja Misael nimitettiin hoitamaan Babylonian maakunnan hallintoa. Danielin maine kasvoi entisestään, kun hän paljasti kahden miehen juonen näiden syytettyä väärin siveettömyydestä Susannaa, joka oli hylännyt heidän sopimattomat ehdotuksensa.

Kahdeksantenatoista hallitusvuotenaan kuningas Nebukadnessar teetti itsestään kultaisen kuvapatsaan ja määräsi kaikki valtakuntansa virkailijat kumartamaan sitä kuolemanrangaistuksen uhalla. Kun väkijoukko kumartui patsaan edessä, kolme nuorta miestä jäi seisomaan paikoilleen, sillä yhdelle ja ainoalle Jumalalle uskollisina he eivät voineet totella jumalatonta käskyä. Silloin kaldealaiset virkamiehet, jotka kadehtivat Hananjan, Asarjan ja Misaelin saamaa asemaa, kavalsivat heidät kuninkaalle. Kun nuorukaiset ilmoittivat kuninkaalle mieluummin kuolevansa kuin kumartavansa hänen patsastaan, kuningas raivostui ja määräsi tulisen pätsin kuumennettavaksi seitsemän kertaa tavallista kuumemmaksi ja nuorukaiset heitettäväksi tuleen.

Hananja, Asarja ja Misael alkoivat nöyrästi rukoilla koko kansansa nimissä. He tunnustivat isiensä rikkomukset ja Jumalan tuomioiden oikeudenmukaisuuden. Mutta kun heidät heitettiin tuleen, liekkien keskellä heidän seuraansa ilmestyi Jumalan enkeli, joka suojeli nuorukaisia tulen poltteelta. Nuorukaisten rukous muuttui ylistyslauluksi, jossa he kutsuivat koko luomakuntaa, näkyviä ja näkymättömiä, ylistämään Herraa iankaikkisesti. Nuorukaiset tanssivat ilosta enkelin ympärillä, ja heidän ylistyksessään koko luomakunta kokoontui Jumalan Sanan, Kristuksen ympärille, sillä heidän pelastajakseen laskeutunut enkeli oli Jumalan Pojan ennuskuva.

Kuningas Nebukadnessar katseli hämmästyneenä pätsiin ja hänkin erotti liekkien keskeltä enkelin: ”Minä näen neljä miestä kävelemässä vapaina tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs on Jumalan Pojan näköinen.” Kuningas meni lähemmäksi ja huusi heitä tulemaan ulos. Kun Hananja, Asarja ja Misael astuivat ulos liekeistä, kaikki näkivät, ettei tuli ollut tehnyt heille mitään. Kuningas ylisti heidän Jumalaansa ja antoi heille entistä suuremman vallan.

Samana vuonna Nebukadnessar näki jälleen pelottavan unen, jonka ainoastaan Daniel kykeni Pyhän Hengen innoittamana selittämään. Unessa oli taivaaseen asti ulottuva puu, jonka suojissa asui eläimiä ja jossa kasvoi hedelmiä, mutta taivaasta laskeutunut enkeli määräsi puun katkaistavaksi. Daniel ilmoitti, että puu tarkoitti kuningasta itseään. Uni toteutui kahdentoista kuukauden kuluttua, kun Jumala rankaisi kuningas Nebukadnessaria hänen ylpeytensä tähden. Kuningas menetti järkensä ja kuninkuutensa. Hänet ajettiin ulos ihmisten parista, ja hän harhaili sekapäisenä luonnossa ja eli eläinten tavoin. Seitsemän vuoden kuluttua, kun hän oli nöyrtynyt, hänen järkensä palasi ja hän sai asemansa takaisin.

Kuningas Nebukadnessar kuoli vuonna 562 eKr. Erinäisten levottomuuksien jälkeen valtaan tuli Belsassar (548–539 eKr.). Hän järjesti kerran suuret pidot, joissa hän juopuneena käski tuoda Jerusalemin temppelistä aikanaan ryöstetyt astiat. Ylimystensä ja naistensa kanssa hän joi pyhistä astioista epäjumaliensa kunniaksi. Silloin huoneen seinälle ilmestyi ihmisen käsi, joka kirjoitti seinään salaperäisiä merkkejä. Väki järkyttyi suuresti, mutta kukaan ei kyennyt tulkitsemaan kirjoitusta. Lopulta paikalle haettiin Daniel, joka ensin puhui kuninkaalle kaikesta siitä mitä Jumala oli Nebukadnessarin aikana tehnyt. Sitten hän luki tekstin ”Mene, mene, tekel u-farsin”[1] ja ilmoitti sen merkitsevän, että Belsassar on punnittu ja kevyeksi havaittu ja että hänen valtakuntansa jaetaan ja annetaan meedialaisille ja persialaisille. Ja jo samana yönä kuningas Belsassar surmattiin ja valtaan nousi meedialainen Dareios.

Dareios huomasi Danielin viisauden ja teki hänestä yhden valtakunnan kolmesta ylivalvojasta. Toiset kaksi ylivalvojaa alkoivat kuitenkin juonitella Danielia vastaan. Tietäen hänen tapansa rukoilla he saivat Dareioksen antamaan asetuksen, jonka mukaan kukaan ei saanut 30 päivään rukoilla ketään muuta kuin kuningasta. Daniel ei antanut maallisen asetuksen vaikuttaa rakkauteensa taivaalliseen Jumalaan ja uskollisuuteensa Hänen lailleen. Tavalliseen tapaansa Daniel rukoili avoimesti Jerusalemiin päin kolme kertaa päivässä. Kun hänen rukouksistaan raportoitiin kuninkaalle, tämä tuli kovin surulliseksi, sillä hän arvosti suuresti Danielin uskontoa, mutta oli jo ehtinyt määrätä asetuksen rikkojat heitettäväksi leijonien luolaan.

Daniel vietiin leijonien luolaan, jonka suu suljettiin. Kuningas vietti koko yön paastoten ja valvoen. Aikaisin aamulla ahdistunut kuningas riensi luolalle. Hämmästyksekseen hän sai nähdä Danielin istuvan leijonien keskellä kaikessa rauhassa. Leijonat kieriskelivät Danielin jalkojen juuressa, jotta hän rapsuttaisi ja silittäisi niitä – aivan kuin hän olisi ollut toinen Aadam Eedenin puutarhassa.

Alueella palvottiin tuohon aikaan Bel-nimistä jumalaa, joka tunnettiin siitä, että yön kuluessa hän oli syönyt hänelle päivän mittaan uhratut ruoat. Daniel kuitenkin paljasti Belin temppelin pappien juonen. Nämä menivät temppeliin öisin salakäytävää pitkin syömään ihmisten jättämiä ruokatarpeita.

Elämänsä loppupuolella profeetta Daniel sai nähdä monia profeetallisia näkyjä. Jo Belsassarin ensimmäisenä hallitusvuotena hän näki näyssä neljä petoa, jotka kuvasivat pakanallisia valtakuntia: leijona kuvasi Babyloniaa, karhu Persiaa, leopardi Aleksanteri Suuren (336–323 eKr.) hellenististä valtakuntaa ja neljäs, kymmensarvinen peto Rooman valtakuntaa. Profeetta Danielin näyt ennakoivat sitä, mikä Ilmestyskirjassa esitetään vielä kirkkaammin. Maailmanaikojen lopulla vallankumoukset, sodat ja epäsopu saavat ihmiskunnan sekasorron valtaan, ja kaikki huipentuu Antikristuksen hallintoon. Hänessä tiivistyy kaikki Saatanan pahuus, ja hän ottaa itselleen Jumalan aseman ihmisten palvonnan kohteena.

Lopun aikaa koskevassa näyssä Daniel näki Jumalan valtaistuimen tulenliekkien kaltaisena ja Ikiaikaisen valoa hohtavassa viitassaan – Jumala istui valtaistuimelleen tutkimaan ihmisten omientuntojen kirjoja tuomitakseen maailman. Enkelit saattoivat Ihmisen Pojan Isän valtaistuimen eteen ja Hänelle annettiin valta, voima, kunnia ja ikuinen kuninkuus yli kaikkien kansojen, heimojen ja kielien taivaassa, maan päällä ja maan alla. Näin koko maailmankaikkeus saa tietää Hänen olevan Herra, Jumalan Poika, Isän esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa ja että tullessaan esikoiseksi kuolonuneen nukkuneista Hän on asettanut ennalleen meidän turmeltuneen ihmisluontomme.

Enkeli Gabriel ilmoitti Danielille näyssä, että juutalainen kansa saisi palata Jerusalemiin seitsemän vuosiviikon eli 49 vuoden kuluttua ja aloittaa uudelleen jumalanpalveluksen pyhässä kaupungissa. Tämä tapahtui voidellun ruhtinaan Serubbabelin johdolla. Samalla kyseessä oli esikuva koko ihmiskunnan ennalleen asettamisesta todellisen voidellun, Kristuksen kautta, mikä oli toteutuva 62 vuosiviikkoa eli 434 vuotta myöhemmin. Näin profeetta Daniel ilmoitti myös Messiaan tulemisen tarkan ajan.

Daniel sai nähdä itsensä Kristuksen ihmisen hahmossa, pellavavaatteeseen ja kultaiseen vyöhön puettuna. Hänen ruumiinsa välkehti jalokiven tavoin, hänen kasvonsa loistivat kuin salama ja silmänsä kuin tulisoihdut. Tämän näyn edessä profeetta menetti kaiken voimansa ja kaatui kasvoilleen. Hän säilyi tajuissaan ainoastaan enkelin tullessa vahvistamaan häntä. Sitten enkeli näytti Danielille näyssä Aleksanteri Suuren jälkeläisten väliset sodat ja Antiokus Epifaneksen (175–164 eKr.) toteuttaman hävityksen, joka ennakoi Antikristuksen aikaa.

Viimeinen Danielin näky koski ylösnousemusta. Aikojen lopussa maan tomussa nukkuvat heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun (Dan. 12:2). Silloin vanhurskaat ovat loistava kirkkaina kuin aurinko. Mutta kun Daniel pyysi tarkempaa tietoa, Herra vastasi: ”Mene, Daniel. Totisesti, nämä asiat ovat salatut ja sinetöidyt lopun hetkeen saakka.” Lopuksi Herra kehotti häntä: ”Mene sinä, kunnes loppu tulee, lepää ja nouse saamaan osasi aikojen lopussa.”

Kaksi vuotta sen jälkeen kun juutalainen kansa oli palannut isiensä maahan pyhä profeetta Daniel nukkui pois rauhassa kahdeksankymmenen vuoden iässä vuosien 534–530 eKr. tienoilla oltuaan 70 vuotta pakkosiirtolaisuudessa.

Pyhät nuorukaiset Hananja, Asarja ja Misael kuolivat Babyloniassa, jonne heidät haudattiin. Erään tradition mukaan he kuolivat mestaamalla. Heidän reliikkinsä siirrettiin Konstantinopoliin yli tuhat vuotta myöhemmin. Pyhien nuorukaisten ylistysveisu on jäänyt osaksi ortodoksista jumalanpalveluselämää: sitä lauletaan aamupalveluksen kanonin 7. ja 8. veisuissa sekä suuren lauantain palveluksessa.


[1] Teksti voidaan lukea verbeinä, jolloin sen merkitys on: ”laskettu, laskettu, punnittu ja jaettu”, tai se voidaan lukea painoyksikköjen niminä: ”mina, mina, šekeli ja puolikas”.

17
12