Pyhä piispa Perpetuus

Pyhä Perpetuus eli 400-luvulla. Hän syntyi varakkaaseen sukuun, johon kuului myös piispoja. Esimerkiksi hänen setänsä Eustochius oli Toursin piispa. Vuoden 460 tienoilla Perpetuusista tuli kuudes Toursin piispa. Valintansa jälkeen hän jakoi maaomaisuutensa köyhille, ja alkoi vasta sen jälkeen hoitaa piispallisia tehtäviään.

Piispana Perpetuus valvoi paastojen ja juhla-aikojen viettämistä. Keskiviikko ja perjantai olivat olleet paastopäiviä ensimmäiseltä vuosisadalta saakka, mutta Perpetuus määräsi näiden lisäksi useita maanantaipäiviä paastopäiviksi. Esimerkiksi kaikki maanantait pyhän Martinus Toursilaisen (11.11.) päivästä Kristuksen syntymäjuhlaan olivat tiukkoja paastopäiviä. Perpetuusin paastopäiväuudistukset tunnetaan seuraavalla vuosisadalla eläneen pyhän Gregorius Toursilaisen kirjoituksista.

Perpetuus kunnioitti suuresti pyhää Martinus Toursilaista. Hän laajensi tämän hautapaikalle rakennettua pientä basilikaa. Uusittu kirkko pyhitettiin käyttöön vuoden 491 tienoilla. Laajennuksen ansiosta pyhälle Martinukselle omistettuun kirkkoon mahtui entistä enemmän pyhiinvaeltajia.

Perpetuus oli piispana noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Tuona aikana hän pyrki aktiivisesti levittämään kristinuskoa. Hän kantoi myös huolta hiippakuntansa papiston käytöksestä ja rakennutti useita kirkkoja ja luostareita. Pyhä Perpetuus nukkui kuolonuneen vuoden 494 tienoilla. Kerrotaan, että hänen loppuaan nopeutti se murhe, jota hän kantoi areiolaisuuden leviämisen ja goottien tekemien valtauksien takia.

Pyhän piispan nimellä tunnetaan kirjoitus, jota kutsutaan “Perpetuusin testamentiksi”. Siinä hän nimeää perillisikseen “Kristuksen köyhät, puutteenalaiset, kerjäläiset, sairaat, lesket ja orvot”, jotka ovat hänen kruununsa ja ilonsa. Tekstiä luultiin pitkään aidoksi, mutta sittemmin on saatu selville, että se lienee peräisin vasta 1600-luvulta.

8
4