Pyhä pappismarttyyri Mokios

Pyhä Mokios syntyi Makedonian Amfipoliksessa ylhäiseen perheeseen, joka oli kotoisin Roomasta. Hän toimi kaupungin kristittyjen pappina keisari Diocletianuksen aikana (284–305). Mokios levitti innokkaasti kristinuskoa ja kehotti kaupunkilaisia luopumaan epäjumalanpalveluksesta. Kun prokonsuli Laodikios saapui kaupunkiin toimittamaan uhria viinin jumalalle Dionysokselle yhdessä muiden epäjumalanpalvelijoiden kanssa, Mokios saapui paikalle ja kaatoi uhrialttarin. Hänet pidätettiin. Seuranneessa kuulustelussa hän vastasi kasvot loistaen, ettei hänelle ollut olemassa muuta elämää kuin Kristus. Tämän vuoksi hän halusi johtaa toisetkin pois pimeydestä Kristuksen valoon.

Ärsyyntyneenä Mokioksen rohkeudesta Laodikios pani hänet piinapenkkiin, jossa häntä raastettiin, niin että ohimo-, leuka- ja kylkiluut tulivat näkyviin. Mutta kidutukset vain vahvistivat Mokiosta ja hän tunnusti uskoaan entistäkin rohkeammin.

Mokios heitettiin vankityrmään. Noin kuukauden kuluttua Amfipolikseen saapui uusi prokonsuli Maximinus. Hän kuulusteli Mokiosta, ja kun tämä julisti olevansa mieluummin valmis kestämään tuhat kuolemaa kuin kieltämään Kristuksen, alkoivat uudet kidutukset. Hänet sidottiin kahteen terävään pyörään, joiden piti pyöriessään runnella hänen ruumiinsa kappaleiksi. Verta kyllä vuoti, mutta Mokios säilyi hengissä ja lauloi ylistyslaulua Kristukselle.

Kolmen päivän kuluttua Mokios heitettiin amfiteatterissa petojen eteen. Kun ne alkoivat kesyinä nuolla hänen haavojaan, kansa huusi, että hänet pitää päästää vapaaksi. Prokonsulin oli kuunneltava kansan ääntä. Niinpä hän lähetti Mokioksen Traakiaan Perinthonin kaupunkiin, josta prefekti Filippisios puolestaan toimitti hänet Bysantioniin, joka oli tuolloin vielä pikkukaupunki. Siellä hänet tuomittiin mestattavaksi.

Pyhä Mokios otti kuolemantuomion vastaan ylistystä laulaen. Hän rukoili Jumalaa antamaan tietämättömälle kansalle anteeksi ja johtamaan heidät totuuden tuntemiseen. Kun hänen päänsä sitten putosi maahan, taivaallinen ääni toivotti tämän urhean papin ja marttyyrin tervetulleeksi pyhien kuoroon. Jotkut läsnä olleet piispat hautasivat hänet vähän matkan päähän kaupungin ulkopuolelle.

Kun Bysantionista tuli myöhemmin Rooman itäisen osan pääkaupunki Konstantinopoli, pyhä Konstantinos Suuri rakennutti hautapaikalle suuren ja loistavan pyhälle pappismarttyyri Mokiokselle omistetun kirkon. Samaan kirkkoon sijoitettiin myöhemmin myös pyhän Euthymios Uuden (4.1.) ja pyhittäjä Sampsonin (27.6.), sairaista ja kodittomista huolehtijan, pyhät jäännökset. Kirkko rakennettiin lukuisten maanjäristysten jälkeen useita kertoja uudelleen, ja se säilyi toiminnassa hieman yli tuhat vuotta.

Pyhän Mokioksen marttyyrikuolemasta kerrotaan monia legendoja. Erään mukaan hänet vietiin Dionysoksen temppeliin, jossa hänen tehdessään ristinmerkin epäjumalien elottomat patsaat kaatuivat lattialle. Mokioksen kärsimyksistä kerrotaan myös samanlaista kertomusta kuin profeetta Danielin kirjan nuorukaisista: prokonsuli antoi kuumentaa suuren polttouunin rohtimilla ja viiniköynnöksen oksilla niin kuumaksi, että tuli poltti temppelin papistoa kuoliaaksi. Kun Mokios heitettiin polttouuniin, hänen nähtiin kävelevän vahingoittumattomana kolmen muun miehen kanssa, joista yksi säteili tultakin kirkkaammin, eikä hiuskarvakaan kärventynyt Mokioksen päästä.