Pyhä pappismarttyyri ja apostolien vertainen Kosmas Aitolialainen

Pyhä Kosmas syntyi pienessä Megadendronin kylässä Kreikan Aitoliassa Artan hiippakunnassa noin vuonna 1714. Hänen vanhempansa kasvattivat hänet pelkäämään Jumalaa ja rakastamaan pyhiä kirjoituksia. Nuorena miehenä hän lähti Athosvuorelle opiskelemaan Vatopedin luostarin alaiseen akatemiaan, jonne kuuluisa Eugenios Bulgaris (1716–1806) tuli myöhemmin opettajaksi. Akatemian levittämä valistuksen henki ortodoksisuuden sydämessä aiheutti kuitenkin vastustusta, joka pakotti Bulgariksen ja muut huomattavat opettajat lähtemään Athokselta (1759), jolloin akatemia alkoi taantua.

Kosmas näki tässä jumalallisen kaitselmuksen merkin. Hän päätti opinnot ja aloitti luostarielämänsä Filotheoksen luostarissa, missä hänen omistautumisensa askeettiseen kilvoitteluun teki hänet pian arvolliseksi papin vihkimykseen. Kosmas oli jo nuoruudestaan asti halunnut kiihkeästi levittää Jumalan sanaa, jopa siinä määrin, että hän sanoi huolen veljiensä pelastuksesta kalvavan häntä niin kuin toukka kovertaa puuta sisältä päin. Noina Kreikan sorretun kansan vaikeina aikoina tietämättömyys uskon perusteista ja kristillisestä kulttuurista olivat johtaneet moraaliseen rappioon, ja joillain alueilla kreikkalaisia oli jo kääntynyt islamiin. Evankeliumin julistamisesta ja kansan valistamisesta tuli Kosmaksen elämäntehtävä. Isien opetuksen varoittamana Kosmas ei kuitenkaan halunnut aloittaa lähetystyötä pelkästään omasta halustaan. Haluten tietää Jumalan tahdon hän avasi Raamatun satunnaiselta sivulta, jolloin hänen silmänsä kirkastuivat hänen nähdessään jakeen: ”Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta.”66 Saatuaan vielä neuvoja Pyhän vuoren vanhuksilta hän lähti Konstantinopoliin pyytääkseen patriarkka Serafim II:n (1757–61) siunausta ja saadakseen retoriikan tunteja serkultaan arkkimandriitta Krysanthokselta, josta myöhemmin tuli patriarkaatin akatemian ja sitten Naksoksen koulun johtaja.

Uusi apostoli aloitti työnsä Konstantinopolin seudun kirkoissa ja Kreikan itäpuolella. Oleskeltuaan välillä Athoksella hän sai patriarkka Sofronios II:lta (1774–80) luvan saarnata Kykladien saariryhmässä. Sieltä hän palasi luostareihin. Kosmas vietti yhteensä 17 vuotta Pyhällä vuorella, mutta hänen sydämensä paloi rakkaudesta kristiveljiinsä eikä sallinut hänen jäädä sinne. Niinpä hän lähti taas julistusmatkoille eri puolille kreikkalaisalueita ja keräsi suuria joukkoja uskovia kuuntelemaan. Todettuaan kristinuskon olevan vaarallisessa tilassa Epeiroksessa hän vahvisti ortodoksista uskoa ja pysäytti kääntymykset islamiin. Jumalan armon avulla Kosmas teki monia ihmeitä noilla seuduilla.

Kosmaksen puheet olivat helppoja ymmärtää, koska hän käytti arkielämän kuvia ja ilmaisuja. Niissä oli myös Pyhän Hengen lahjana lempeyttä, rauhaa ja iloa. Sanat tunkeutuivat suoraan kuulijoiden sydämeen Jumalan tahdon ilmauksina. Koska suuret kuulijajoukot eivät olisi mahtuneet mihinkään kirkkoon, hän saarnasi taivasalla seisten kannettavalla korokkeella suuren, maahan pystytetyn ristin vieressä. Hänen lähdettyään seuraaville alueille risti jäi seisomaan paikalle, ja näistä risteistä tuli ruumiillisten ja hengellisten vaivojen parantumisen lähteitä. Kosmas opetti ihmisiä elämään Kristuksen käskyjen mukaan, jättämään sunnuntaisin työnsä ja menemään kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa. Minne tahansa hän menikin, hän perusti kouluja kreikan ja pyhien kirjoitusten opetusta varten. Vähän ennen kuolemaansa hän itse kirjoitti veljelleen perustaneensa kaksisataa peruskoulua. Hän suostutteli rikkaita antamaan omastaan tarvitseville, maksamaan hartauskirjojen, ikonien ja rukousnauhojen jakamisen ja lahjoittamaan kirkoille kastekappeleita lasten kastamista varten.

Kahden- tai kolmentuhannen uskovan joukko seurasi häntä kaikkialle todellisena Kristuksen armeijana, joka vaelsi koko Albanian67 halki. Ennen saarnaa Kosmas toimitti ehtoopalveluksen tai anomuskanonin Jumalansynnyttäjälle, ja saarnan jälkeen noin 50 pappia hänen seurueestaan jatkoi hänen työtään ottamalla vastaan synnintunnustuksia, toimittamalla sairaanvoiteluja, jakamalla ehtoollista ja käymällä uskovien luona.

Kosmas sai kristityt siirtämään viikoittaisen toripäivänsä sunnuntailta lauantaiksi. Tämä kuitenkin suututti monia juutalaisia, joiden elinkeinot joutuivat vaaranalaisiksi, koska he eivät tehneet kauppaa lauantaisin. Vaikka Kosmas oli käynyt Joanninan paššan luona, ja tämä arvosti häntä, ennen pitkää pašša muutti mieltään hänen suhteensa. Arvellaan, että eräät juutalaiset suostuttelivat paššaa surmauttamaan hänet.

Kosmaksella oli tapana uudelle seudulle saapuessaan mennä henkilökohtaisesti pyytämään siunausta paikalliselta piispalta ja lähettää joku oppilaistaan anomaan lupaa Turkin viranomaisilta. Eräänä päivänä saapuessaan albanialaiseen Kolikontasin kylään hän päätti oppilaidensa varoituksista huolimatta mennä itse pyytämään saarnalupaa paikalliselta viranomaiselta. Tämä käski pitää Kosmasta vartioituna siihen saakka, että hänet luovutettaisiin Kurt Paššalle. Tämän kuultuaan Kosmas käsitti, että oli koittanut aika kruunata työ marttyyrikuolemalla, ja hän kiitti Kristusta siitä, että Hän piti häntä arvollisena sellaiseen kunniaan.

Seuraavana päivänä, 24.8.1779, seitsemän sotilasta oli lähtevinään saattamaan häntä Kurt Paššan luokse, mutta kahden tunnin vaelluksen jälkeen he pysähtyivät Pasojoen rantaan ja ilmoittivat Kosmakselle, että hänet oli jo tuomittu kuolemaan. Kosmas riemuitsi, kiitti Jumalaa ja siunasi maailman neljä ilmansuuntaa ristinmerkillä ja rukoili kaikkien kristittyjen pelastuksen puolesta. Hän totesi, ettei hänen käsiään tarvinnut sitoa, koska hän ei vastustelisi. Näin hän saattoi asettaa kätensä ristiin rintansa päälle. Pyhä Kosmas hirtettiin puuhun, ja hän antoi sielunsa kunniakkaasti Jumalan haltuun. Hän oli kuollessaan 65-vuotias.

Teloittajat heittivät marttyyrin ruumiin jokeen. Pian kristityt lähtivät etsimään sitä verkkoineen, mutta eivät löytäneet pitkällisistä etsinnöistä huolimatta. Kolme päivää myöhemmin Markus-niminen hurskas pappi teki ristinmerkin ja asettui pieneen puusta koverrettuun veneeseen. Jonkin ajan kuluttua hän näki pyhän kallisarvoisen ruumiin kellumassa vedessä pystysuorassa asennossa aivan kuin Kosmas olisi yhä elossa. Hänet nostettiin vedestä, puettiin luostariviittaan ja haudattiin arvollisesti. Hänen reliikkiensä kautta alkoi tapahtua ihmeitä. Vuonna 1813 Joanninan hallitsija Ali Pašša rakennutti kirkon ja luostarin Kosmaksen haudalle ja antoi tämän kallon hopeisessa reliikkilippaassa kristitylle vaimolleen Basilikalle. Ne jäivät Albanian puoleisille kreikkalaisalueille. Albanian ateistisen kauden jälkeen Kosmaksen reliikit löydettiin hylätystä luostarista. Vuonna 1995 ne varastettiin, mutta ne ostettiin takaisin ja palautettiin Albanian ortodoksiselle kirkolle kolme vuotta myöhemmin. Kosmaksen hauta ja reliikit ovat ortodoksien suuresti kunnioittamia. Yksittäisiä pieniä reliikkejä on monissa kreikkalaisissa luostareissa ja kirkoissa Ateenasta Joanninaan.

Kansa alkoi heti kunnioittaa pyhää marttyyri Kosmasta, joka oli toiminnallaan saanut uskon syttymään kreikkalaisten keskuudessa, uutena apostolina ja uusmarttyyrien kruununa. Konstantinopolin patriarkaatti tunnusti hänen kunnioituksensa virallisesti vuonna 1961.