Pyhä pappismarttyyri Haralampos

Pyhä Haralampos vaikutti Magnesian kaupungissa Vähässä-Aasiassa lähellä Efesosta. Keisari Septimus Severuksen aikana (194–211) hän oli jo yli satavuotias ja oli ehtinyt palvella kirkkoa pappina useita vuosikymmeniä. Alueen maaherra Lukianos sai kuulla, että Haralampos halveksi perinteisiä jumalia, ja vangitsi hänet. Kun Haralampokselta kysyttiin, miksi hän ei tottele keisarin määräyksiä ja kumarra jumalia, hän vastasi palvelevansa taivaallista hallitsijaa Kristusta ja tottelevansa vain Häntä. Kidutuksilla peloteltaessa hän totesi: ”Jollemme kärsi täällä ajassa, emme peri ikuisia hyvyyksiä.”

Tämän jälkeen vanhusta alettiin kiduttaa epäinhimillisesti. Hänen koko ruumistaan päästä jalkoihin raastettiin rautakynsillä. Tuskiensa keskellä hän sai sanotuksi: ”Kiitän teitä, veljet, koska kiduttamalla ruumistani tuotatte minulle ikuisen autuuden.” Tämä ärsytti paikallista johtomiestä, joka tempasi rautapiikit oikeudenpalvelijoilta ja alkoi omin käsin raastaa pyhän ruumista. Legendan mukaan miehen kädet irtosivat kyynärpäistä ja jäivät kiinni pyhän vanhuksen ruumiiseen: silloin maaherra Lukianos sylkäisi Haralamposta kasvoille, jolloin maaherran pää jumittui niin, että kasvot kääntyivät taaksepäin. Heitä ympäröivä kansa säikähti ja alkoi pyytää syntejään anteeksi. Maaherra ja johtomies pyysivät Haralamposta rukoilemaan ja palauttamaan heidät entiselleen, minkä tämä tekikin. Johtomies otti heti kasteen. Maaherra lopetti vainot, kunnes kertoisi keisarille tapahtuneesta.

Koko Magnesian kaupunki kerääntyi Haralampoksen ympärille. Asukkaat tunnustivat syntinsä ja tulivat suurin joukoin kasteelle. Tapahtui paljon ihmeitä, ja jopa kuollut heräsi henkiin. Kun keisari Severus sai tästä kuulla, hän huolestui ja lähetti 300 sotilasta hakemaan Haralampoksen Pisidian Antiokiaan, missä hän itse tuolloin oleskeli. Sotilaat kohtelivat Haralamposta julmasti iskien nauloja hänen selkäänsä. Legendan mukaan hevonen, jonka selkään he istuttivat pyhän miehen, puhkesi puhumaan moittien sotilaiden julmuutta, ja loppumatkan Haralampos sai matkustaa vaunuissa.

Heti Haralampoksen saavuttua Antiokiaan keisari heitti hänet leimuavaan uuniin lävistettyään ensin hänen rintansa vartaalla. Tuli ei kuitenkaan vahingoittanut vanhusta. Nuorekkain loistavin kasvoin hän seisoi liekkien keskellä ”Mikä on vahingoittumattomuutesi salaisuus?” keisari tivasi. ”Kristuksen voima!” pyhä vastasi. Keisari tahtoi kokeilla hänen kykyjään ja toi hänen eteensä 30 vuotta riivattuna olleen miehen. Pyhä kysyi miehessä olevalta pahalta hengeltä, kuinka se oli mennyt mieheen. ”Hän ryösti naapurinsa ja tappoi tämän perillisen, ja niin sain tilaisuuden asettua häneen”, paha henki vastasi, minkä jälkeen Haralampos ajoi sen ulos. Tämän jälkeen Haralampos vielä rukoili hartaasti, ja äskettäin menehtynyt nuorukainen heräsi kuolleista keisarin nähden. Prefekti Karpos huomautti tällöin keisarille: ”Tapa tuo ihminen. Hän tekee tällaista noitakeinoin.”

Jo suopeaksi käyneen keisarin asenne muuttui, ja hän alkoi taas vaatia Haralamposta uhraamaan epäjumalille. Kiduttamista jatkettiin. Häntä lyötiin kivellä suuhun ja kärvennettiin soihduilla. Tuli kuitenkin hyppäsi marttyyrin yli ja poltti lähellä seisovia. Keisari joutui tästä niin raivon valtaan, että alkoi ampua nuolia kohti taivasta ja huusi: ”Tule alas, Kristus, taistelemaan kanssani. Muuten minä nousen ylös, hajotan taivaankannen ja sammutan auringon!” Vastauksena näihin hurjiin sanoihin tapahtui suuri maanjäristys ja puhkesi rajuilma. Keisari Severus ja prefekti Krispos kohosivat ilmaan pääsemättä alas. Paikalla oli myös Severuksen tytär prinsessa Galene, joka tunnettiin filosofisista harrastuksistaan. Hän oli alkanut uskoa Kristukseen ja pyysi Haralamposta päästämään isänsä alas. Tämä rukoili ja miehet laskeutuivat maanpinnalle.

Kolme päivää keisari mietti näitä ihmeellisiä tapahtumia palatsissaan. Galene puolestaan näki näyssä ihanan puutarhan ja asumuksen sen keskellä. Hänen isänsä oli myös paikalla, mutta vartija ei päästänyt tätä sisään puutarhaan. ”Tämä on sinua varten”, vartija sanoi Galenelle. Tämän jälkeen Galene alkoi esiintyä avoimesti kristittynä, mikä suututti hänen isäänsä. Keisari lähetti tyttärensä epäjumalantemppeliin. Temppelissä Galene kuitenkin hajotti jumalien patsaat.

Keisarin kunnioitus Haralamposta ja tämän kautta tapahtuneita Jumalan ihmeitä kohtaan ei kestänyt kuukautta kauempaa. Hän kutsui Haralampoksen jälleen eteensä ja alkoi uudestaan painostaa häntä uhraamaan perinteisille jumalille. Kun tämä kieltäytyi, keisari lähetti hänet erään kevytmielisen lesken luo pilatakseen näin vanhuksen maineen. Sielläkin pyhä teki ihmeitä, ja suuri joukko ihmisiä kääntyi kristinuskoon. Silloin keisari antoi lopullisen päätöksen hänen mestauksestaan.

Pyövelien kuljettaessa Haralamposta mestauspaikalle tämä lauloi psalmia 92: ”Hyvä on kiittää Herraa ja laulaa ylistystä Sinun nimellesi, Korkein.” Ennen kuin pyövelit ehtivät käydä häneen käsiksi, hän kohotti kätensä ja silmänsä taivaaseen kiittäen Jumalaa. Taivaat avautuivat ja hän näki itsensä Kristuksen enkeleineen tulevan hakemaan häntä. Ennen lähtöään marttyyri tahtoi vielä pyytää armonosoituksia niille, jotka tutustuvat hänen marttyyrikilvoitukseensa ja kutsuvat avukseen hänen esirukouksiaan. Hän pyysi Jumalaa pelastamaan heidät ja heidän kotieläimensä erilaisilta kulkutaudeilta. Sen jälkeen hän kallisti päänsä ja antoi henkensä Herransa käsiin. Prinsessa Galene hautasi hänet kultaiseen arkkuun.

Pyhän Haralampoksen elämäkerta sisältää runsaasti legendaarista aineistoa, mutta pohjautuu tosiasioihin. Hänestä on aikojen saatossa tullut kuuluisa ja suuresti kunnioitettu pyhä, jonka reliikkien kautta on tapahtunut runsaasti ihmeitä.

Pyhän Haralampoksen kallo päätyi Valahian valtakunnan hallitsijasuvulle nykyiseen Romaniaan, jonne sen ilmeisesti lahjoitti Bysantin keisari. Tataarit ahdistelivat valtakuntaa 1300-luvun loppuvuosina. Silloisella ruhtinaalla oli palveluksessaan pappismunkki Meteoran Pyhän Stefanoksen luostarista Kreikan Thessaliasta. Kun tataarit vetäytyivät pois, kiitollinen ruhtinas lahjoitti vuonna 1412 pyhän Haralampoksen kallon Pyhän Stefanoksen luostarille, missä sitä edelleen säilytetään kallisarvoisena reliikkinä.

Pyhän Haralampoksen esirukoukset ovat saaneet aikaan paljon ihmeitä. 1700-luvun alussa hän ilmestyi eräälle munkille, paransi hänet ja lopetti Konstantinopolissa raivonneen ruton. Samoin hän teki lopun myös Epeiroksessa ihmishenkiä niittäneestä kulkutaudista vuonna 1812. Kun tuhoisa espanjantautina tunnettu influenssa rantautui Athosvuorelle vuonna 1918, munkit hakivat pyhän Haralampoksen kallon Meteorasta Athokselle ja toimittivat rukoushetken sen edessä. Epidemia Athoksella laantui hetimiten. Monia muita yksittäisille ihmisille tapahtuneita parantumisihmeitä on aikojen kuluessa kirjattu muistiin aina nykyaikoihin saakka.

10
2