Pyhä neitsyt Eupraksia

Pyhä Eupraksia oli keisari Teodosioksen (379‒395) sukulainen. Kun hänen isänsä senaattori Antigonos kuoli ennenaikaisesti, äiti antoi tuolloin kuusivuotiaan tyttärensä keisarin hoiviin. Keisari kruunasi tytön heti erään ylimyksen pojan morsiameksi, ja häät oli määrä pitää lasten vartuttua.

Kun Eupraksia varttui ja ymmärsi, mitä oli tapahtumassa, hän tahtoi säilyttää neitsyytensä ja omistautua Kristukselle. Hän pakeni Egyptiin yhdessä leskiäitinsä kanssa, joka hänkin omalla kohdallaan tahtoi välttää uuden avioliiton. Matkalla he antoivat lahjoituksia luostareille ja saapuivat lopulta Thebaissa sijaitsevaan naisluostariin, jossa yli 130 nunnaa vietti enkelimäistä elämää. Heidän elämäntapaansa ihailleet ylhäisönaiset pidensivät oleskeluaan luostarissa. Lopulta Eupraksia kertoi äidilleen tahtovansa jäädä lopullisesti luostariin nunnaksi. Luostarin igumenia Teodule kuvaili Eupraksialle luostarin vaatimattomia oloja, mutta mikään ei pystynyt muuttamaan neidon mieltä.

Kun äiti näki, ettei mitään ollut tehtävissä, hän kääntyi Kristuksen puoleen ja antoi tyttärensä Hänelle morsiameksi. Äiti luovutti tyttärensä igumenian haltuun ja lähti kyynelsilmin pois Egyptistä saaden kaikki sisaret liikuttumaan. Sitten hän matkusti ympäri itäisiä maita jakaen pois omaisuuttaan. Jonkin ajan kuluttua äiti sairastui ja pääsi vaivoin palaamaan Thebain luostariin. Siellä hän annettuaan viimeiset neuvonsa tyttärelleen nukkui rauhallisesti kuolonuneen.

Tuolloin vain 12 vuoden ikäinen Eupraksia ei aikaillut jakaa pois äitinsä jättämää omaisuutta köyhille, luostareille sekä Egyptin kirkoille. Tämän jälkeen hän saattoi keskittyä askeettiseen elämään ilman huolehtimisia ja häiriöitä.
Keisari oli kuullut Eupraksian äidin kuolemasta ja oletti hänen tyttärensä tahtovan päästä nopeasti Konstantinopoliin solmimaan avioliiton ja nauttimaan perinnöstä. Eupraksia lähetti kuitenkin hallitsijalle vastauksen, että hänet oli kruunattu Kristuksen morsiameksi, ja pyysi keisaria lahjoittamaan hänen vanhempiensa Konstantinopolissa olevan omaisuuden köyhien auttamiseen.

Nämä asiat selvitettyään Eupraksia saattoi omistautua täydellisesti paastoamaan, valvomaan ja rukoilemaan. Koko voimallaan hän riensi taivaallisen Sulhasensa puoleen. Hän söi vain leipää ja vettä neljänä päivänä viikossa. Siitä huolimatta hän pystyi tekemään kaikki hänelle sisariston keskuudessa uskotut työt. Huomatessaan kiusausten vaivaavan hän lisäsi kilvoituksiaan entisestään.

Nähdessään, ettei pystynyt voittamaan Eupraksiaa, Paholainen sai aikaan, että hän putosi kaivoon. Huutaen avukseen Herran nimeä Eupraksia ui pintaan ja sai kiinni köydestä. Sisaret nostivat hänet ylös. Hänelle sattui onnettomuuksia myös hänen omasta kokemattomuudestaan, sillä aatelistyttönä hänellä ei ollut kokemusta käytännön töistä. Mikään ei kuitenkaan kukistanut hänen päätöstään pysyä kiinni Herrassa Kristuksessa ja luostariyhteisön palveluksessa.

Nunna nimeltä Germana oli täynnä kateutta siunattua Eupraksiaa kohtaan. Hän moitti tätä väittäen Eupraksian haluavan igumeniaksi ja harrastavan äärimmäisiä askeettisia kilvoituksia vain voittaakseen sisariston kunnioituksen ja varmistaakseen itselleen luostarin johtajan paikan. Kun Germana sai rangaistuksen pahoista puheistaan, Eupraksia itse meni igumenian luo pyytämään Germanalle anteeksiantoa.

Kun pyhä Eupraksia oli saavuttanut 20 vuoden iän, hänen kilvoittelunsa oli Jumalalle jo niin mieluista, että hän sai armon tehdä ihmeitä. Hän paransi rukouksillaan paikallisten asukkaiden sairauksia, ja he tulivat luostariin kuin pelastuksen satamaan. Rukouksillaan hän teki terveeksi halvautuneen lapsen. Erään miehen hän vapautti pahojen henkien pauloista lyömällä häntä sauvallaan. Mies oli hetkeä aikaisemmin ollut niin hurjassa tilassa, ettei kukaan ollut uskaltanut edes lähestyä häntä. 30 vuotta täytettyään Eupraksialle koitti aika siirtyä tästä maailmasta taivaan iloihin, taivaallisen Sulhasensa luokse.

25
7