Pyhä Meletios Galesionvuorelainen

Pyhä Meletios syntyi vuonna 1209 Mustanmeren rannikkoalueella ja sai kasteessa nimen Mikael. Hänen isänsä oli kenraali, ja äiti oli hurskas ihminen, jonka koko elämä oli rukousta ja Jumalan ylistämistä. Lapsen syntymään liittyi ennusmerkkejä, joista vanhemmat päättelivät, että pojasta tulee Jumalan mies.

Mikael piti niin kirkossa käymisestä kuin opiskelustakin. Vartuttuaan hän näki näyn, jossa häntä kehotettiin Abrahamin tavoin jättämään taakseen sekä maallinen isänmaansa että omaisensa ja lähtemään sinne, minne Jumala hänet johtaa. Mikael päätti totella näkyä, ja vaikeista talviolosuhteista huolimatta hän lähti pyhiinvaellukselle Jerusalemiin. Sieltä hän jatkoi matkaa Siinain luostariin, jossa hän vihkiytyi munkiksi. Hänen uudeksi nimekseen tuli Meletios.

Meletios kilvoitteli ankarasti. Hän saattoi esimerkiksi olla pitkiä aikoja nukkumatta juuri lainkaan. Kilvoitusten myötä hänen maineensa alkoi vähitellen levitä. Saadakseen olla rauhassa ja noudattaakseen vaeltelijan kutsumustaan hän lähti takaisin Jerusalemiin ja vietti siellä pääsiäisen. Kun hän oli nähnyt pyhän tulen suurena lauantaina,[1] hän jatkoi vaellustaan kulkien Egyptissä ja Syyriassa. Damaskoksesta hän taivalsi Latrosvuoren luostariyhdyskuntaan.

Lopulta hän asettui Pyhän Lasaroksen (7.11.) luostariin Galesionvuorelle. Sieltä hän löysi itselleen hengellisen ohjaajan ja hänet vihittiin suureen skeemaan. Meletios osoitti täydellistä kuuliaisuutta ja palveli luostariveljiään erilaisissa kuuliaisuustehtävissä auliisti ja ystävällisesti. Hän ei kuitenkaan luopunut ankarasta askeesistaan, vaan saattoi joskus elää jopa 40 päivää eristäytyneenä ja syömättä mitään.

Eräänä päivänä Kristus ilmestyi Meletiokselle kirkkaassa valossa enkeleiden ympäröimänä ja käski hänen mennä Konstantinopoliin puolustamaan oikeaa uskoa. Meletios pyysi ohjaajavanhukseltaan siunausta lähtöön mainitsematta mitään ilmestyksestä. Vanhus ei ensin tahtonut päästää häntä, mutta sitten hän sai kuulla äänen, joka sanoi: ”Älä estä palvelijaani, sillä hän auttaa siellä monia sieluja.”

Meletioksen saavuttua kaupunkiin hänestä säteilevä armo veti heti puoleensa suuren joukon ihmisiä, jotka ihailivat hänen pyhyyttään ja saivat paljon hyötyä hänen opetuksestaan. Kuuluisuus kävi kuitenkin kovasti hänen voimilleen ja ennen pitkää hän vetäytyi lähiseudun vuorille. Siellä hän jatkoi entistä suuremmalla innolla kilvoituksiaan, jotka eivät pitkään pysyneet piilossa. Ihmiset löysivät Meletioksen uudelleen, ja hänestä tuli uskoville esirukoilija ja Jumalan armon välittäjä.

Jonkin ajan kuluttua keisari Mikael VIII (1259–1282) ja patriarkka Johannes Bekkos alkoivat vainota niitä, jotka vastustivat yhdistymistä roomalaiskatolisten eli ”latinalaisten” kanssa, kuten heitä Bysantissa ja Lähi-idässä kutsuttiin. Meletios luopui heti eristäytyneestä elämästään ja alkoi kiertää ympäri Bityniaa julistaen ortodoksista oppia. Matkallaan Pyhän Auksentioksen vuorelle hän perusti lukuisia erakkoloita. Noihin aikoihin pyhä Auksentios itse ilmestyi hänelle ja sanoi, että Meletios saisi pian samanlaisen uskontunnustajan kruunun kuin pyhä Stefanos Uusi (28.11.) aikoinaan.

Tämän jälkeen Meletios palasi Konstantinopoliin ja astui yhdessä kilvoittelijatoverinsa Galaktionin kanssa oikeusistuimen eteen. He alkoivat syyttää keisaria ortodoksisen uskon ja apostolisten traditioiden pettämisestä, minkä takia heidät pantiin vankilaan, heitä pahoinpideltiin ja heidät karkotettiin Skyroksen saarelle. Sieltä Meletios lähetettiin Roomaan, jossa hän keskusteli teologisista kysymyksistä latinalaisten teologien kanssa. Häntä pidettiin Roomassa arestissa seitsemän vuotta, kunnes hänet lähetettiin takaisin Skyrokselle pimeään vankityrmään. Tyrmä oli hänelle kuitenkin kuin erakkomaja, jossa hän saattoi jatkaa rukouselämäänsä ja pitkiä paastojaan.

Kuuluisien askeettien ja kirkollisten auktoriteettien jatkuva vastarinta rohkaisi ortodokseja kaikkialla valtakunnassa vastustamaan idän ja lännen kirkkojen pakkoyhdistämistä, joten keisari päätti selvittää asiat ensin heidän kanssaan. Askeetteja tuotiin Konstantinopoliin, ja kun he osoittautuivat täysin taipumattomiksi, heitä alettiin kiduttaa. Meletios ripustettiin puuhun, joka puhkesi pian ihmeellisesti kukkaan. Hänen kielensä leikattiin pois ja Galaktion sokaistiin. Ilman kieltäkin Meletios jatkoi ortodoksien uskon julistamista. Galaktion puolestaan jatkoi myöhemmin jumalanpalvelusten toimittamista.

Keisari Mikaelin kuoltua vuonna 1282 ja Joosefin tultua patriarkaksi Meletios oli tärkeä henkilö ortodoksisuuden palauttamisessa. Vanhemmiten hän sairastui, mutta ei silti muuttanut askeettista elämäntapaansa. Kolme vuotta hän eli pelkillä vihanneksilla. Hän nukkui pois vuonna 1286. Kuolinhetkellä hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko. Hänen ruumiinsa säilyi maatumattomana ja siitä tuli monien ihmeiden lähde.


[1] Pyhän Haudan kirkossa vietetään vuosittain erikoislaatuinen pyhän tulen syttymisen seremonia. Ortodoksinen patriarkka menee suurena lauantaina yksin ja ilman tulentekovälineitä pyhään hautaan, jossa tuli syttyy salaperäisellä tavalla. Tuhannet pyhiinvaeltajat tulevat todistamaan tapahtumaa.

19
1