Pyhä Maximianus, Ravennan arkkipiispa

Maximianus syntyi Italian Polassa vuonna 498. Hän palveli kotipaikkansa kirkossa diakonina. Hän tuli tunnetuksi huomattavan aarteen löytäjänä ja sai jopa esitellä löytönsä keisari Justinianokselle. Tässä yhteydessä hän saavutti keisarin luottamuksen.

Kun Ravennan piispa kuoli vuonna 545, ravennalaiset valitsivat seuraajan ja pyysivät keisaria vahvistamaan valinnan. Justinianos ei suostunut esitykseen vaan pyysi paavi Vigiliusta (537–555) vihkimään tehtävään Maximianuksen, josta tuli vuonna 546 Ravennan 28. piispa.

Alku oli erittäin vaikea. Kansa oli tyytymätön siihen, että heidän oma ehdokkaansa oli ohitettu. Maximianus suututti myös paavin ja keisarin kieltäytymällä allekirjoittamasta keisari Justinianoksen ediktin ”Kolme lukua”, jossa tuomittiin eräitä Teodoros Mopsuestialaisen, Teodoretos Kyrroslaisen ja Hiba Edessalaisen kirjoituksia. Maximianus joutui lähtemään joksikin aikaa pois kaupungista. Gotin areiolainen piispa otti hänet ystävällisesti vastaan.

Maximianus pyrki kaikin keinoin pitämään kirkon yhtenäisenä ja sopuisana. Hän lohdutti kärsiviä, antoi köyhille lahjoituksia ja vastaanotti kaikki tulijat ystävällisesti. Vähitellen Maximianus saavutti kaikkien luottamuksen ja sai palata kaupunkiinsa.

Maximianuksen kymmenen vuotta piispana olivat kristillisen Ravennan kulta-aikaa. Hän rakennutti ja vihki Pyhän Mikaelin ja Pyhän Vitaliksen basilikat sekä kaunisti lukuisia kirkkoja. Hän tuotti suuren määrän kirjoja, joista valtaosa on tosin sittemmin kadonnut. Hänen johdollaan valmistui koko Raamatun kriittinen laitos, jonka viitteissä hän keskusteli lukutavoista ja niiden valintaperiaatteista. Maximianuksen vaikutus ulottui laajalle alueelle, ja hänestä tuli lopulta ensimmäinen lännen kirkon piispa, joka sai arkkipiispan tittelin; hän toimi useiden metropoliittojen päämiehenä.

Pyhä Maximianus kuoli 22. helmikuuta 556. Hänen reliikkinsä olivat Ravennan Pyhän Andreaksen basilikassa vuoteen 1809 saakka, jolloin Napoleonin hallinto otti kirkon maalliseen käyttöön ja pyhät reliikit siirrettiin kaupungin katedraaliin.

22
2