Pyhä marttyyri Themistokles

Marttyyri Themistokles oli yksinkertainen, puhdassydäminen maalaismies, joka paimensi lampaita Lyykian Myrraa ympäröivillä kukkuloilla. Keisari Deciuksen vainon aikana vuonna 250 hänen luokseen ryntäsi kaupungista päin Dioskorides-niminen kristitty, joka pyysi apua maaherra Asklepioksen lähettämän ryhmän ajaessa häntä takaa. Pian takaa-ajajat tulivat ja kysyivät paimenelta, oliko hän nähnyt ketään pakenevaa. Themistokles luuli kaikkien muiden olevan yhtä hyväntahtoisia ja sääliviä kuin hän itse oli ja alkoi vedota heihin: ”Antakaa hänen mennä, veljet. Antakaa hänen paeta kuolemaa. Älkää viekö häntä tuomarin luokse, niin annatte hänelle elämän lahjan. Vaikka hän on kristitty niin kuin minäkin, hän on ihminen niin kuin tekin.” Sotilaat vastasivat vihaisesti: ”Ellet kerro missä hän on, me otamme sinut hänen sijaansa.”

Themistokles sanoi: ”Tein ehdotukseni teidän itsenne takia, mutta koska ette hyväksy sitä, minut saa kaikin mokomin pidättää hänen asemastaan. Minulle sillä ei ole väliä. Me molemmat olemme Kristuksen palvelijoita ja saman ruumiin jäseniä.” Sotilaat eivät olleet varmoja, oliko hän tosissaan vai ei, mutta päättivät pidättää hänet.

Themistokles vietiin Myrraan, ja niin hän astui Asklepioksen tuomioistuimen eteen vuoristolaispaimenen yksinkertaisessa lampaannahkaisessa asussa ja paimensauva kädessään. Mutta kun hän avasi suunsa, kaikki yllättyivät hänen viisaista vastauksistaan, jotka olivat kuin elävää vettä pyhien kirjoitusten syvästä kaivosta. ”Mihin olet kätkenyt takaa-ajetun kristityn?” maaherra kysyi. ”Kerro totuus, niin pelastat henkesi.” ”Minun elämäni on toinen kuin tämä elämä”, Themistokles lausui. ”Ja ainoa totuus, jonka tunnen, on Kristus, joka on sanonut: Minä olen totuus ja elämä.” (Joh. 14:6)

Kun Themistokles ei alistunut palvomaan epäjumalia vaan suhtautui niihin täysin ylimielisesti pitäen niitä pelkkinä ihmiskunnan himojen naamioina, hänet vietiin kidutettavaksi. Themistokles puhui rohkeasti: ”Te siis haluatte kiduttaa minua. Siitä vain! Kuolema Kristuksen tähden on pelkkä ilo, sillä minä saan tarjota uhrin Valtiaani kunniaksi, omaksi pelastuksekseni ja Jumalan palvelijan Dioskorideksen  puolesta. Ja te saatte tietää, että minä kestän kaiken Kristuksen avulla, joka minua vahvistaa.” (Fil. 4:13)

Themistokleen jäseniä revittiin sijoiltaan ja häntä hakattiin vatsaan, kunnes hänen sisälmyksensä tulivat näkyviin. Sitten hänet sidottiin paaluun ja hänen ihoaan raastettiin villan karstaamiseen tarkoitetuilla rautakammoilla. Kärsimystensä keskellä hänen hengellinen ilonsa kasvoi, ja puupaalussa roikkuessaan hän sanoi maaherralle: ”Etkö tiedä, että elämä on ilmestynyt meille puun kautta ja että me olemme pelastuneet puun kautta? Etkö tiedä, että puun kautta vihollinen on kukistettu, maailma on pelastettu, ja koko maailmankaikkeus ylistää Kristusta Herraksi?” Huomatessaan marttyyrin ilon maaherra käski ottaa hänet alas ja viedä kaupungin ulkopuolelle ja kiskoa häntä piikkikasvien läpi, kunnes hän kuolisi. Hänet sidottiin jaloistaan ja häntä alettiin raahata pitkin ryteikköä.

Tällä tavoin pyhä Themistokles menehtyi. Hänen jalon marttyyrikilvoituksensa jälkeen kristityt hautasivat hänet kunniallisesti. Haudalle he asettivat hänen paimensauvansa. Jonkin ajan kuluttua huomattiin, että sauva oli juurtunut. Siitä kasvoi mantelipuu, jonka hedelmät vaikuttivat parantavasti niitä uskossa nauttineisiin.

21
12