Pyhä marttyyri Sabinos Egyptiläinen

Sabinos, joka oli syntynyt Egyptin Hermopoliksen tunnetuimpaan ylhäisösukuun, eli keisari Diocletianuksen aikana (284–305). Hän oli palavasieluinen kristitty ja nautti suurta arvonantoa kaupungin kristittyjen parissa. Kun kristittyjen vainot puhkesivat noin vuonna 303, hän piiloutui yhdessä muiden kristittyjen kanssa kaupungin ulkopuolelle, sillä hän tiesi keisarin miesten etsivän häntä.

Eräs kerjäläinen, jolle Sabinos oli antanut almun, kavalsi kristittyjen piilopaikan, ja heidät kuljetettiin kahleissa maaherra Arrianoksen eteen, joka itsekin kääntyi myöhemmin kristinuskoon (14.12.). Kun maaherra näki Sabinoksen rohkeuden, hän ruoskitutti tätä julmasti saadakseen hänet siten uhraamaan epäjumalille. Sabinos ei kuitenkaan vastannut maaherran kysymyksiin ja käskyihin vaan pysyi vaiti, jolloin joku miehistä sanoi, että hän oli menettänyt järkensä. Silloin Sabinos aukaisi suunsa ja sanoi: ”Minä olen kyllä järjissäni, mutta en puhu, koska kieltäydyn luopumasta Kristuksesta ja uhraamasta epäjumalille!”

Kuulustelut tapahtuivat kaupungin ulkopuolella. Kun tuomarit ja syyttäjät palasivat veneillä joen yli kaupunkiin, aallot kohosivat yhtäkkiä korkeiksi ja Sabinosta kuljettanut vene pelastui täpärästi haaksirikolta. Tästä Arrianus sai aiheen syyttää pyhää marttyyria tuomioistuimen edessä siitä, että tämä turvautui magiaan välttääkseen oikeudenmukaisen tuomion.

Sabinosta alettiin kiduttaa kärventämällä hänen ruumistaan soihduilla. Mutta mikään ei saanut häntä lopettamaan Kristuksen tunnustamista. Hän kehotti maaherraa mitä pikimmin surmaamaan hänet, sillä kuolema olisi hänelle pääsytie iankaikkiseen elämään. Kun päätös lopulta annettiin, hänet vietiin veneessä keskelle jokea ja heitettiin virtaan painava kivi jalkoihin sidottuna. Näin hän sai marttyyriseppeleen.