Pyhä marttyyri Nikolaos Bunenelainen ja hänen kuusitoista marttyyritoveriaan

Pyhä Nikolaos oli kotoisin Bysantin valtakunnan itäosista ja oli jo lapsesta lähtien harrasmielinen. Hän astui armeijan palvelukseen ja kunnostautui urheudellaan, niin että keisari Leo Viisas (886–912) kohotti hänet kenraalin asemaan ja antoi hänen komentoonsa tuhannen miehen sotajoukon. Heidät lähetettiin Kreikkaan Thessalian maakuntaan suojelemaan Larissan linnoitettua kaupunkia. Kasarmissa Nikolaos harjoitti sotilaitaan paitsi sotataidoissa myös Jumalan pelossa. Huhtikuussa vuonna 901 Bysantin raja-alueita terrorisoivat arabit – toisten tietojen mukaan bulgarialaiset – valloittivat Demetriaksen rannikkokaupungin (nykyinen Volos). Sitä tukikohtanaan käyttäen he tunkeutuivat myös Thessalian sisäosiin.

Kun valloittajat lähestyivät Larissaa, Nikolaos vakuuttuneena siitä, etteivät hänen vähäiset sotajoukkonsa ja paikalliset asukkaat pystyisi asettumaan vastarintaan, antoi käskyn evakuoida kaupunki. Itse hän liittyi useiden sotilaidensa kanssa erakkoyhteisöön, joka toimi Tirnavon lähistöllä noin 15 km:n päässä Larissasta sijaitsevalla vuorella. Siellä hän saattoi paastoten ja rukoillen löytää sen rauhan, jota mikään maallinen valtakunta ei pystyisi hänelle antamaan. Eräänä yönä, kun Nikolaos seuralaisineen oli syventynyt rukoukseen, heille ilmestyi enkeli, joka kehotti heitä valmistautumaan marttyyrikilvoitukseen.

Muutaman päivän kuluttua valloittajat saapuivat erakkojen skiittaan. Nikolaoksen kehotusten ja esimerkin innostamina kristityt sotilaat pääsivät ensin voitolle vihollisista, mutta pian heidät kuitenkin saarrettiin. Viholliset ottivat heidät kiinni ja alkoivat kiduttaa heitä julmasti saadakseen heidät kieltämään uskonsa. He pysyivät kuitenkin järkähtämättöminä aivan kuin olisivat kärsineet vieraassa ruumiissa, kunnes valloittajat lopulta tappoivat heidät. Marttyyrien nimet olivat Ardomios, Gregorios, Johannes, Demetrios, Mikael, Akyndinos, Teodoros, Pankratios, Paavali, Kristoforos, Pantaleon, Euodios, Emilianos ja Nauúdios. Myös kaksi naista Irene ja Pelagia kärsivät marttyyrikuoleman.

Sotajoukosta Nikolaos yksin onnistui pakenemaan. Hän siirtyi vähän etelämmäksi, Karditsan kaupungin lähistölle, metsäiselle Buneneen vuorelle, joka oli saanut nimensä alueella sijainneen mutta sittemmin autioituneen kaupungin mukaan. Siellä Nikolaos saattoi viettää jonkin aikaa hesykastista elämää luolassa suuren tammen juurella. Voittoisana taistelussa himoja ja pahojen henkien hyökkäyksiä vastaan hän loisti hyveiden kirkkaudessa Jumalan ja enkelten edessä.

Samaan aikaan viholliset jatkoivat verilöylyjään etsiessään kaikkialta kuuluisaa sotapäällikköä. Lopulta he löysivät Nikolaoksen ja tekivät yllätyshyökkäyksen häntä vastaan. Sitten he yrittivät kiduttamalla saada hänet kieltämään Kristuksen. Nikolaos vastasi, että hän pysyisi uskollisena Herralle Jeesukselle aina viimeiseen hengenvetoonsa saakka. Pilkattuaan häntä viholliset lävistivät hänet hänen omalla keihäällään niin kuin Kristuskin aikoinaan lävistettiin. Yhtäläisen kuoleman yhdistämänä Nikolaos siirtyi voittosaatossa Herransa luo Hänen valtakuntaansa.

Kun valloittajat myöhemmin poistuivat alueelta, Larissan piispa sai kaupungin ja sen eloonjääneet asukkaat jälleen haltuunsa. Hän huolehti siitä, että Tirnavossa surmansa saaneiden marttyyrien jäännökset siirrettiin Larissaan. Pyhän Nikolaoksen ruumis jäi kuitenkin piiloon tammen onttoon runkoon, jonne valloittajat olivat sen heittäneet, ja säilyi siellä ihmeellisesti hajoamiselta ja villieläinten hyökkäyksiltä.

Lähes sata vuotta myöhemmin, vuoden 985 tienoilla, Tessalonikan käskynhaltija Eufemianos sairastui lepraan. Kun mitkään lääkintäyritykset eivät auttaneet, hän päätti turvautua pyhien apuun. Ensin hän kävi rukoilemassa Tessalonikan suojeluspyhän Demetrioksen (26.10.) haudalla. Sen jälkeen hän meni Larissaan kunnioittamaan pyhän Akhillioksen (15.5.) pyhäinjäännöksiä. Siellä hän näki näyn, jossa hän sai käskyn käydä kylpemässä lähteessä, joka sijaitsi lähellä pyhän Nikolaoksen ruumiin kätköpaikkaa Buneneen vuorella. Pitkän etsinnän jälkeen hän vihdoin löysi ensin pyhän Nikolaoksen ruumiin. Hän rakennutti paikalle pienen kirkon, johon reliikit sijoitettiin. Sen jälkeen hän näki vielä toisen näyn ja löysi myös lähteen. Kylvettyään siinä kolme kertaa Pyhän Kolminaisuuden nimeen hän tuli täysin terveeksi. Nykyään pyhän Nikolaos Bunenelaisen pääkalloa säilytetään Androksen saarella luostarissa, joka on omistettu Pyhälle Nikolaokselle, Lyykian Myrran arkkipiispalle.

9
5