Pyhä marttyyri Matrona Tessalonikalainen

Pyhä Matrona eli 300-luvulla ja oli jalosyntyisen juutalaisnaisen Pautillan palvelijatar. Hänen emäntänsä oli Tessalonikassa palvelevan keisarillisen sotaväen ylipäällikön vaimo. Pautilla kävi päivittäin synagogassa, ja Matrona saattoi häntä aina synagogan ovelle saakka. Hän itse oli kristitty ja rukoili salaa Herraa Jeesusta. Sillä välin kun Matronan emäntä oli synagogassa, hän itse kiiruhti kirkkoon, mutta huolehti tarkkaan, että oli aina synagogan ovella odottamassa, kun Pautilla tuli sieltä ulos.

Kun juutalaisten pääsiäinen koitti, Matrona tahtoi olla läsnä kristittyjen suuren viikon palveluksissa, jotka johdattavat uskovia ylösnousemuksen juhlaan. Palvelukset olivat pitkiä, ja kerran Matrona tuli myöhässä synagogan ovelle. Yksi hänen palvelijatovereistaan ilmiantoi hänet heidän emännälleen paljastaen, että Matrona oli kristitty. Pautilla raivostui tästä ja huusi, että jos kerran Matrona oli pettänyt häntä tässä suhteessa, hän petkutti muissakin asioissa. Hän määräsi muut palvelijat kiinnittämään Matronan hihnoilla rangaistuspenkkiin ja lyömään häntä ruokosauvoilla.

Pautillan syytöksiin Matrona vastasi: ”Myönnän kyllä, että olen kristitty, mutta olen aina totellut sinua kaikissa muissa paitsi uskoani koskevissa asioissa. Miksi siis olet antanut raadella ruumistani tällä tavoin? Jos tahdot tappaa minut sen vuoksi, että palvon Jeesusta Kristusta, sinulla on täysi valta minun ruumiiseeni. Mutta minun sieluani sinä et vallitse, sillä se kuuluu ainoastaan Jumalalle. En pelkää sinun kidutuksiasi, sillä Herrani Jeesus Kristus tulee minun avukseni!”

Matrona heitettiin vankilaan kolmeksi päiväksi, ja kun vankisellin ovi avattiin, Pautilla näki hämmästyksekseen hänen olevan täysin kunnossa. Lyönneistä ei näkynyt jälkeäkään. Kasvot loistaen hän lauloi ylistystä Herralle. Silloin Pautilla luovutti Matronan uudelleen ruoskittavaksi vielä pahemmin kuin ensimmäisellä kerralla. Sama toistui kolme kertaa. Lopulta Matronan ruumis ei enää kestänyt yhä uusia pieksemisiä. Kuolinhetkellään hän huudahti: ”Herra Jeesus, Sinä minun puhtahin Vapahtajani, jonka vuoksi olen kärsinyt kaikki nämä kidutukset, ota nyt minut vastaan marttyyriesi joukkoon!”

Pautilla naamioi Matronan kuoleman onnettomuudeksi. Hän antoi heittää tämän ruumiin alas kalliolta, ettei häntä syytettäisi murhasta. Joidenkin tietojen mukaan Pautilla myöhemmin liukastui ja putosi viinikuurnaan loukaten itsensä niin pahoin, että menehtyi.

Tessalonikan arkkipiispa Aleksanteri siirsi 500-luvulla pyhän Matronan reliikit kaupunginmuurien sisälle paikkaan, johon hän rakennutti tälle omistetun Pyhän Matronan kirkon.

27
3