Pyhä marttyyri Hieron ja hänen 32 marttyyritoveriaan

Pyhä Hieron oli kotoisin Kappadokian Tyanasta. Hän vietti rauhallista elämää sokean leskiäitinsä kanssa peltojaan viljellen. Noin vuonna 290 valloitushaluiset keisarit Diocletianus ja Maximianus panivat toimeen sotaväenoton. Hieron oli kuuluisa ruumiinvoimistaan, ja niin maaherra Lysias lähetti kaksi sotilasta hakemaan hänet armeijaan.

Hieron oli työssä pellollaan sotilaiden tullessa, eikä hänellä ollut mitään halua kirjoittautua armeijaan, jossa kaiken muun lisäksi olisi uhrattava keisarille kuin Jumalalle ja siten kiellettävä uskonsa Kristukseen. Hän ajoi sotilaat pakoon lapionvarrella ja piiloutui muutamien sukulaistensa kanssa erääseen luolaan. Sotilaat hakivat kuitenkin lisäjoukkoja ja alkoivat piirittää luolaa. Hieronin veli Kyriakos lähetettiin välittäjäksi ja hän saikin Hieronin antautumaan. Tämä kävi hyvästelemässä äitinsä ja saamassa hänen siunauksensa. Sitten sotilaat lähtivät viemään häntä Melitineen. Yöllä hänelle ilmestyi enkeli, joka vakuutti, että hän ei ole matkalla maalliseen vaan taivaalliseen taisteluun, ja sen kautta taivaan valtakunnan portit avautuvat hänelle. Aamulla Hieron kertoi iloissaan näystään kanssaan pidätetyille sukulaisilleen.

Melitinessä Hieron pantiin vankilaan yhdessä 33 muun kristityn kanssa. Hän vahvisti heitä uskossa ja rohkaisi heitä antamaan itsensä uhriksi Jumalalle. Häntä syytettiin keisarin käskyn uhmakkaasta vastustamisesta. Kun maaherra sai kuulla, että hän oli karkottanut aseistetut sotilaat pelkällä lapionvarrella, hän sen sijaan että olisi ihmetellyt hänen urheuttaan, käski katkaista hänen oikean kätensä. Hieron kesti tämän kidutuksen iloiten. Sen jälkeen hänet vietiin takaisin vankilaan odottamaan uutta kuulustelua.

Hieronin kanssa vankilassa oli hänen sukulaisensa Victor. Tämä lupasi antaa vanginvartijalle omistamansa pellon, jos pääsisi vapaaksi. Vartija suostui ja laski hänet salaa yöllä vapauteen. Hieron murehti kovasti, että hänen sukulaisensa oli kieltäytynyt taivaan valtakunnan ilosta ja kunniasta lyhytaikaisen maallisen hyvinvoinnin tähden. Jotkut Hieronin sukulaiset olivat seuraamassa hänen oikeudenkäyntiään. He vierailivat hänen luonaan vankilassa, ja hän esitti heille viimeiset toiveensa. Katkaistun kätensä ja pääosan omaisuuttaan hän pyysi antamaan lohduksi sokealle äidilleen, jonka lempilapsi hän oli. Sisarelleen Teotimialle hän jätti osan omaisuuttaan ja pyynnön, että tämä juhlisi joka vuosi hänen marttyyrikilvoituksensa muistopäivää.

Neljäntenä päivänä Hieron ja hänen toverinsa vietiin taas kuulusteltaviksi. Kun maaherra tajusi, ettei saa heitä mitenkään luopumaan Kristuksesta, hän mestautti Hieronin ja hänen 32 toveriaan kaupungin ulkopuolella. Näiden pyhien nimet ovat Amonitos, Aniketos, Athanasios, Barakhios, Castricius, Claudinus, Diodotos, Doroteos, Dulcitius, Epifanios, Eugenios, Eutykhios, Gigantios, Hilarion, Kallimakhos, Kallinikos, Ksanthias, Longinus, Mamas, Maximianus, Nikandros, Nikon, Ostrykhios, Teagenes, Teodokhos, Teodoros, Teodotos, Teodulos, Teofilos, Themelios ja Valerius.

Hieronin sukulaiset pyysivät maaherralta hänen kunniakasta päätään. Tämä käytti tilaisuutta hyväkseen ja vaati siitä maksuksi sen painon verran kultaa. Miehillä ei ollut niin paljon rahaa, mutta heille tuli avuksi Khrysafios-niminen rikas senaattori, joka oli itsekin kristitty. Hän antoi maaherralle tämän vaatimat rahat ja enemmänkin, niin että sai jopa luvan rakentaa kirkon marttyyrien mestauspaikalle.