Pyhä marttyyri Anysia Tessalonikalainen

Pyhä Anysia oli upporikkaan ylimysperheen tytär 200-luvun Tessalonikassa. Hänen kristityiksi kääntyneet vanhempansa istuttivat häneen jo lapsuudessa rakkauden hyveisiin ja jumalalliseen viisauteen. He molemmat kuolivat Anysian ollessa teini-ikäinen. Maalliset ilot eivät houkutelleet rikasta tyttöä, jonka sielussa paloi rakkaus Kristukseen. Päinvastoin hän pyrki vapautumaan kaikesta, mikä sitoi häntä maallisiin asioihin, päästäkseen pian kohtaamaan taivaallisen Ylkänsä. Hän vapautti lukuisat orjansa ja antoi heille rahaa elämisen alkupääomaksi. Hän jakoi pois maatiloja, peltoja, karjalaumoja ja koko perintönsä kuin evankeliumin viisas kauppias, joka kallisarvoisen helmen löydettyään myi kaiken saadakseen sen omakseen. Luovuttuaan jalokivistä ja ylellisestä vaatetuksesta hän kiersi kaupunkia pukeutuneena vaatimattomaan asuun käyden katsomassa orpoja ja viemässä apua leskille sekä ruokkien ja vaatettaen puutteenalaisia.

Erityisesti Anysia huolehti vainoissa vankilaan heitetyistä kristityistä, jotka joutuivat kärsimään nälkää, janoa ja pahoinpitelyä Kristuksen rakkauden tähden. Vaarasta välittämättä hän kävi heidän luonaan ja suuteli heidän haavojaan ja ruhjeitaan kuin ne olisivat olleet Vapahtajamme pelastavaisen kärsimyksen jälkiä.

Ilman omaisuutta, kuolevainen ruumiinsa ainoana yhdyssiteenään tähän maailmaan Anysia toivoi hartaasti, että hänkin saisi täydellistää kilvoituksensa kuolemalla Kristuksen tähden. Hän ei kuitenkaan ryhtynyt etsimään marttyyrikuolemaa vaan jätti asian Jumalan päätettäväksi. Hän vetäytyi ahtaaseen keljaan omistautuakseen kokonaan kyynelrukoukseen ja paastoamiseen. Nähdessään Anysian innokkaan kilvoittelun Paholainen yritti kaikin keinoin saada hänet luopumaan hurskaasta elämäntavastaan ja lähtemään pois keljastaan. Sielunvihollinen ampui häntä kyllästymisen, alakuloisuuden, ruumiillisen heikkouden ja sairauden nuolilla, mutta Anysia voitti kaiken rukouksen avulla.

Keisari Maximianuksen (286–305) aloitettua kristittyjen vainon Anysia uskalsi pyytää Kristukselta, että hänkin pääsisi osalliseksi Hänen elämää tuottavasta kuolemastaan. Anysia oli jo täydellistynyt kristillisissä hyveissä ja hänen rukoukseensa vastattiin. Kun hän oli eräänä päivänä matkalla jumalanpalvelukseen, eräs keisarillinen tallimestari pysäytti hänet tylysti ja alkoi udella hänen vakaumustaan. Kun Anysia julisti epäröimättä olevansa kristitty, mies raahasi hänet epäjumalantemppeliin vaatien häntä uhraamaan. Vastaukseksi Anysia sylkäisi häntä kasvoihin. Raivoissaan mies veti miekkansa tupesta ja lävisti sillä Anysian. Näin Anysia antoi sielunsa Herran haltuun. Kristityt hautasivat hänet kaupungin ulkopuolelle. Vainojen päätyttyä paikalle rakennettiin kirkko hänen kunniakseen.