Pyhä Markianos, Kristuksen Suuren kirkon taloudenhoitaja

Pyhä Markianos oli lähtöisin rikkaasta ja ylhäisestä roomalaisesta perheestä, joka oli asettunut Konstantinopoliin ja oli sukua keisarille. Hän oli nuoruudestaan asti hurskas ja hyveellinen, tutki innokkaasti pyhiä kirjoituksia ja vietti vaatimatonta elämää paastoten ja rukoillen.

Vanhempiensa kuoltua Markianos peri heidän suuren rikkautensa. Hän kuitenkin katsoi, ettei se kuulunut vain hänelle vaan yhtälailla myös kaupungin köyhille. Niinpä hän aloitti laajan hyväntekeväisyystoiminnan keräten näin itselleen aarteita taivaaseen (Matt. 6:20). Tämä ei jäänyt huomaamatta patriarkka Gennadiokselta (458–471), jonka onnistui taivuttaa Markianos ottamaan vastaan pappisvihkimys. Myöhemmin hänet nimitettiin Kristuksen Suuren kirkon taloudenhoitajaksi, mikä oli Konstantinopolin korkea-arvoisin pappisvirka.

Markianos arvosti ja rakasti suuresti pyhiä marttyyreja. Hän teki kaikkensa lisätäkseen heidän kunnioitustaan ja rakensi heille omistettuja uusia kirkkoja. Ensimmäinen niistä oli Konstantinopolin Pyhän Anastasian kirkko. Hän huolehti siitä, että kirkko koristettiin erisävyisillä marmorilaatoilla, upeilla pylväillä ja loistavilla mosaiikeilla.

Kun kirkon vihkimispäivä koitti ja Markianos oli menossa vihkimyspalvelukseen, joka patriarkan oli määrä toimittaa runsaslukuisen papiston kanssa, hän kohtasi matkalla kurjaakin kurjemman kerjäläisen. Koska Markianioksella ei ollut mukanaan rahaa, hän riisui pois tunikan, joka hänellä oli jumalanpalveluspuvun alla, ja luovutti sen kerjäläiselle. Sitten hän meni pyhäkköön alastoman ruumiinsa verhona ainoastaan feloni, jonka hän veti tiiviisti ympärilleen. Palveluksen aikana feloni kuitenkin raottui, jolloin muu papisto näki, että sen alla välkkyi timantein koristeltu kultalankainen kangas. Närkästyneinä he ilmoittivat asiasta patriarkalle. Heti palveluksen jälkeen tämä pyysi Markianosta luokseen ja moitti tätä moisesta ylellisyydestä. Hänen hämmästyksensä oli suuri, kun Markianos näytti hänelle felonin alla olevan vain paljasta ihoa. Kaikki ymmärsivät, että heidän näkemänsä loistava alusviitta oli itsensä Kristuksen antama merkki siitä, kuinka mieluista Markianoksen lähimmäisenrakkaus oli Hänen silmissään.

Monia muitakin ihmeitä tapahtui. Niiden sekä Markianoksen opetuspuheiden innoittamina monet areiolaiset palasivat takaisin ortodoksisuuteen. Kerran tulipalo levisi lähelle Pyhän Anastasian kirkkoa. Liekkejä pelkäämättä Markianos kiipesi evankeliumikirja kädessään kirkon katolle. Itkien hän pyysi Herraa varjelemaan kirkkoa, jota hän oli niin monet vuodet monin vaivoin ja suurin kustannuksin rakennuttanut. Kun hän rukoili, kauempaa tilannetta seuranneet näkivät, kuinka kirkkoa jo ympäröinyt tuli kääntyi takaisin kuin jonkin suuren voiman työntämänä. Kirkko säilyi täysin vahingoittumattomana.

Patriarkka uskoi Markianokselle myös Kultaisen sarven lahden rannalla sijainneen pienen Pyhän Irenen kirkon jälleenrakennustyön. Markianos meni yöllä kirkkoon rukoilemaan. Rukouksen jälkeen hän nukahti, jolloin Herra ilmestyi hänelle unessa ja näytti uuden kirkon piirustukset aivan kuin muinoin Moosekselle Siinailla ilmestysmajan muodon ja sisustuksen (2. Moos. 35). Markianos osallistui omin käsin kirkon rakentamiseen ja työn vaikeimmissa vaiheissa hän rukoili voimallisesti sen puolesta. Hän itse ei kuitenkaan ehtinyt nähdä valmiina kirkkoa, joka on vielä nykyäänkin Istanbulin kuuluisimpia nähtävyyksiä.

Monia muitakin kirkkoja Markianos rakennutti taloudenhoitajana toimiessaan. Monet ihailivat hänen suurta intoaan kirkkojen rakentamiseen, toiset taas moittivat häntä suurista kustannuksista. Heille Markianos sanoi: ”Veljet, jos minulla olisi tytär ja viettäisin hänen häitään, enkö koristelisi häntä niin loistavilla koruilla kuin vain pystyisin? Kuinka paljon ennemmin meidän pitääkään koristella kirkkoa, Kristuksen kuvankaunista morsianta, jonka vuoksi Hän on vuodattanut pyhän verensä?”

Markianos ei laiminlyönyt köyhiä kirkkojen takia. Hän kierteli itse illan hämärässä kaupungin kujilla heitä etsimässä. Kadulle kuolleita hän pesi ja hautasi omin käsin. Markianos huolehti myös prostituoiduista ja johti monia heistä taloudellisella tuellaan ja opetuksillaan hurskaaseen elämään ja jopa nunniksi luostareihin. Hän auttoi innokkaasti toisia, mutta hänellä itsellään oli vain yksi vaatekerta.

Markianoksen maine kantautui hänen kotiseudulleen Roomaan asti. Monet tulivat sieltä pyhiinvaellukselle hänen luokseen. Rukouksillaan hän paransi heidän sielunsa ja ruumiinsa sairauksia. Kaikkien suuresti arvostama Markianos antoi henkensä Jumalan haltuun vuonna 471.

10
1