Pyhä Maria Uusi

Pyhä Maria oli armenialaisen aatelismiehen nuorin tytär. Hänen isänsä oli muuttanut Konstantinopoliin keisari Basileios Makedonialaisen hallituskaudella (857–886). Isänsä kuoleman jälkeen Maria solmi avioliiton vävynsä ystävän Nikeforoksen kanssa. Hänestä tuli esimerkillinen vaimo: siveä, lempeä ja nöyrä. Aina kun mahdollista hän kiiruhti kirkkoon rukoilemaan ja antamaan almuja köyhille. Hänen luottamuksensa Jumalaan oli niin suuri, että kun hänen 5-vuotias poikansa kuoli, hän kesti menetyksen urheasti kiittäen Jumalaa kaikesta.

Noihin aikoihin syttyi sota Bulgarian tsaarin Simeonin kanssa, ja Nikeforos nimitettiin johtamaan bysanttilaisia joukkoja Byziaan. Maria seurasi miestään rintamalle, jossa hän jatkoi laupeudentekojaan. Hän kohteli palvelijoita ja puutteenalaisia kuin omia sukulaisiaan. Vieraat, etenkin papit ja munkit, joita hän kunnioitti kuin Jumalan enkeleitä, olivat aina tervetulleita hänen kotiinsa. Milloin muut velvollisuudet sen sallivat, hänellä oli tapana vetäytyä huoneeseensa rukoilemaan. Byziassa häntä kohtasi toinen suuri koettelemus, kun Jumala otti häneltä myös hänen toisen poikansa. Mutta tämänkin surun hän kesti antautuen tyynesti Jumalan tahtoon niin kuin esikoisensa menettäessään. Myöhemmin hänen osakseen tuli kuitenkin suuri ilo: hän sai vielä kaksoispojat. Toisesta tuli myöhemmin kenraali ja toisesta munkki. Äiti ei tosin ollut enää tätä näkemässä.

Pian poikien syntymän jälkeen Mariaa kohtasi raskas koettelemus, joka vei hänet ennenaikaiseen hautaan. Perheen ollessa vielä Byziassa hänen miehensä sisarukset alkoivat syyttää Marian tuhoavan suvun omaisuuden avokätisellä almujenannollaan. Lopulta he kylvivät Nikeforoksen mieleen epäilyksen, että Marialla oli suhde miespalvelijansa kanssa. Maria itse vakuutti syyttömyyttään ja hänen palvelijattarensa todistivat hänen puolestaan. Raivoisa mustasukkaisuus sokaisi kuitenkin Nikeforoksen siinä määrin, että hän hyökkäsi ruoska kädessä Marian makuuhuoneeseen, missä tämä oli parhaillaan imettämässä toista kaksosista. Hän tempasi vaimoaan hiuksista ja alkoi lyödä häntä silmittömästi, kunnes palvelijattaret ehtivät hätiin.

Kahden päivän kuluttua Maria menehtyi haavoihinsa ja suruunsa. Vakuutettuaan vielä kerran syyttömyyttään hän antoi sielunsa Jumalan haltuun. Kun hänen ruumistaan valmisteltiin haudattavaksi, siitä alkoi levitä suloista tuoksua todistuksena hänen viattomuudestaan. Hänen kaappejaan ja laatikoitaan tutkittaessa kävi ilmi, että hän oli myynyt pois hienot vaatteensa ja korunsa ruokkiakseen köyhiä, vapauttaakseen sotavankeja ja kaunistaakseen kirkkoja.

Muutaman päivän kuluttua Marian kuolemasta eräs mies vapautui saastaisesta hengestä hänen haudallaan. Siitä lähtien sairaita alkoi virrata haudalle voitelemaan itseään siellä palaneen lampukan öljyllä ja suutelemaan hänen maatumatonta ruumistaan. Monet parantuivat. Kerran eräs riivattu mies tempasi pois Marian kasvoja peittäneen liinan, jolloin kasvoista alkoi valua verta, aivan kuin hän olisi vastikään kuollut.

Tuntoihinsa tullut ja surun murtama Nikeforos rakennutti paikalle kirkon, jossa tapahtui monia ihmeitä. Kun Byzia joutui bulgarialaisten valtaan, vain tämä kirkko säästyi. Kerrotaan, että Marian haudasta leimahtanut liekki säikäytti bulgarialaiset heidän yrittäessään avata hautaa.