Pyhä Marcella Roomalainen

Pyhä Marcella, kristittyjen leskien esikuva, syntyi vuonna 330 erääseen Rooman tunnetuimmista suvuista. Solmittuaan avioliiton enemmän vanhempiensa kuin omasta tahdostaan hän jäi leskeksi vain seitsemän kuukauden kuluttua. Hänen kauneutensa ja ylhäinen sukuperänsä toivat hänelle monia kosijoita, mutta hän päätti seurata naisprofeetta Hannan esimerkkiä (Luuk. 2) ja omistautua kokonaan Jumalalle.

Marcella oli kuullut pyhältä Athanasios Suurelta (18.1.) ja muilta areiolaisuuden vuoksi Roomassa maanpaossa olleilta aleksandrialaisilta papeilta pyhittäjä Antonioksen (17.1.) ja Pakomioksen (15.5.) sekä muiden Egyptin munkkien ihmeellisestä elämäntavasta. Marcella oli ensimmäinen nainen, joka päätti viettää samankaltaista elämää Rooman keskustassa. Hän muutti palatsinsa Aventinuksen kukkulalla luostariksi ja eli siellä Rooman yläluokkaan kuuluvien neitseiden ja leskien kanssa, jotka pitivät häntä hengellisenä äitinään.[1] Monia muitakin naisia vieraili hänen luonaan saamassa hengellistä ohjausta. Marcellan vaikutuksesta Roomasta tuli kuin toinen Jerusalem; monista palatseista ja yksityistaloista kehittyi hengellisen elämän keskuksia.

Marcellan terveys horjui ja siksi hän ei antautunut ylenpalttisiin kilvoituksiin. Hän luopui kaikesta liiasta ja jakoi varansa avokätisesti köyhille pitäen itsellään vain sen, mikä oli ehdottoman välttämätöntä. Hän vältti kaikkea mielenhajaannusta ja maallista yhteydenpitoa ja meni ulos ainoastaan rukoillakseen kirkoissa tai marttyyrien haudoilla. Muun aikansa hän omisti ahkeralle Raamatun opiskelulle.

Kun pyhä Hieronymus (15.6.) tuli Roomaan Antiokian piispan Paulinoksen ja Kyproksen piispan Epifanioksen (12.5.) kanssa, Marcella kutsui nämä raamatuntuntemuksestaan kuuluisat isät luokseen. Heidän kokoontumisissaan hän teki Hieronymukselle kysymyksiä vaikeiden tekstien tulkinnasta ja oppi ymmärtämään tarkasti tämän ajattelua. Marcella piti yhteyttä Hieronymukseen vielä tämän palattua Pyhälle maalle, ja Marcellaa alettiin pitää Rooman johtavana Hieronymuksen opetuksen tulkitsijana.

Kun Origeneen opit jakoivat kirkkoa, pyhä Marcella pysyi aluksi hiljaa, mutta päätti sitten ryhtyä puolustamaan ortodoksista näkökantaa. Kauniisti ja lempeästi hän onnistui kumoamaan harhaoppisten perustelut.

Elämänsä loppupuolella Marcella vetäytyi yhdelle maatiloistaan elääkseen siellä yksinäisyydessä, mutta palasi Roomaan goottien vallatessa Italiaa. Gootit valloittivat ja ryöstivät Rooman vuonna 410 ja muutamat heistä murtautuivat Marcellankin taloon. Hän otti heidät vastaan rauhallisesti eikä näyttänyt edes säikähtäneeltä. Kun he vaativat häneltä rahaa, hän sanoi, että tuskin kenenkään, joka oli yhtä köyhästi pukeutunut kuin hän, voitaisiin olettaa omistavan sitä. Gootit eivät uskoneet hänen puheitaan vaan alkoivat hakata häntä säälimättä hänen korkeaa ikäänsä. Marcella kesti iskut valittamatta ja pyysi heitä ainoastaan säästämään hengellisen tyttärensä Principian. Yllättäen gootit rauhoittuivat ja veivät molemmat naiset Pyhän Paavalin kirkkoon, missä Marcella kuoli jonkin ajan kuluttua. Pyhän Hengen todellisena opetuslapsena Marcella oli pitänyt jokaista elämänsä hetkeä valmistautumisena kuolemaan tarjoamalla itsensä jatkuvasti Jumalalle otolliseksi uhriksi. Näin kuolema oli hänelle toiveiden täyttymys ja siirtyminen ikuiseen iloon.


[1] Ks. pyhä Paula (26.1.)